Takkirauta blogia kirjoittava nimimerkki ”Ruukinmatruuna” suhtautuu ihmisoikeuksiin varsin nihilistisesti, vai mikä sana hänen suhtautumistaan parhaiten kuvaisi. Realistisesti kenties?
”Ihmisillä, aivan täysin sukupuolesta riippumatta, on täsmälleen niin paljon oikeuksia kuin mitä a) he itse kykenevät itselleen ottamaan ja b) mitä nokkimisjärjestyksessä heidän yläpuolellaan olevat suostuvat heille antamaan. Mikäli lähdemme siitä, että mitään jumalia tai transkendenttia lainsäätäjää ei olemassa, ihmisoikeudet ovat tällöin pelkkiä sosiaalisia konstruktioita ja voidaan abrogoida milloin tahansa jos suuremman väkivaltapotentiaalin omaavat ihmisolennot, aivan sukupuolesta riippumatta, niin päättävät.”
Siinäpä se.
Yksilö tai yksilöt voivat nauttia ihmisoikeuksistaan niin kauan kunnes tulee joku suuremman väkivaltapotentiaalin omaava ihminen tai ihmisjoukko ja päättää toisin. Onko mitään muuta tehtävissä kuin hankkia vielä suurempi väkivaltapotentiaali?
Valtiolla on väkivaltapotentiaalia, ja tällä potentiaalilla se suojelee yksittäisiä kansalaisia muiden väkivaltapotentiaalin omistavien tahojen muodostamaan uhkaa vastaan. Suojelulla ikävä kyllä on hintansa. Joudumme alistumaan verojen maksamiseen ja sääntöihin, jotka valtio määrää noudatettavaksemme. Jos emme alistu, valtio on yhtä armoton kuin ne, joilta se siihen asti on suojellut meitä. Onhan valtio loppujen lopuksi vain yksi roisto muiden joukossa. Se varjelee reviiriänsä kuin mikä tahansa mafiajärjestö.
Kun haaveillaan valtion lakkauttamisesta, kuten anarkokapitalistit ehdottavat, kannattaa ensiksi miettiä mikä valtio pohjimmiltaan on, miten se on syntynyt, ja onko sen hävittäminen ylipäätään mahdollista.
Jukka Hankamäki tiivistää blogissaan perinteisen sopimusteorian valtion synnystä seuraavasti:
”Yhteiskuntasopimuksella tarkoitetaan oikeusfilosofista perustelua, jonka mukaisesti alun perin luonnontilassa eläneet ihmiset muodostivat valtion välttääkseen mielivallan ja anarkian.”
Valtiottomassa tilassa eläneet ihmiset siis perustivat valtion välttääkseen valtiottoman tilan. Eikö määritelmä tunnu siltä, kun se olisi muotoiltu jälkikäteen lähinnä valtion olemassaolon oikeuttamiseksi.
Edellä mainitun ”sopimuksen” synnystä ei ole jäänyt kirjallisia todisteita, joten tapahtumasta voitaneen esittää erilaisia spekulaatioita. Oma arvioni on se, että ”sopimus” on esitelty ihmisille miekka kädessä tavalla, joka ei ole jättänyt vaihtoehtoja.
Perustelen olettamukseni sillä, että näin uusia valtioita nykyisinkin syntyy, jos vanha valtio romahtaa ja hetken ajan vallitsee valtioton tila. Erilaiset asejoukkiot tarjoavat alistumisesta niiden valtaan mafiatyylisiä sopimuksia, joihin sisältyy suojelu muilta asejoukkioilta. Valtion olemassaolon edellytyshän on, että sillä on yksinoikeus verojen keräämiseen, ja sen alueella vallitsee sen itsensä väkivaltamonopoli.
Täysin luonnonmukaisessa tilassa valtioita ei ole syntynyt eikä synny edelleenkään. Ihmiskunta eli satoja tuhansia vuosia metsästäjä-keräilijöinä ennen ensimmäisten valtioiden ilmaantumista. Jos ihmisillä oli jo tuolloin tarve tehdä sopimus valtioin perustamisesta, mikseivät he tehneet sitä aikaisemmin? Miksi piti odottaa satoja tuhansia vuosia?
Oleellinen tekijä valtion perustamiselle kauan sitten ja vielä nykyisinkin on se, että ainakin osa ihmisistä asuu vakituisesti samassa paikassa ja kerää ruokaa ja vaatteita ja tarvikkeita yli päivittäisen tarpeensa. Tällöin ihmisiä voidaan verottaa, ja se on valtion olemassaolon kaikkein keskeisin edellytys. Ilman verotusta eli ihmisiltä pakolla kerättyjä resursseja ei voi olla valtiota.
Ensimmäiset valtiot syntyivät sen jälkeen, kun osa ihmisistä oli lopettanut kiertelemisen vuodenaikojen mukaan ja jäänyt yhteen paikkaan asumaan, viljelemään maata ja hoitamaan kotieläimiä. Tässä vaiheessa alkoi kertyä resursseja, joita voitiin verottaa. Kiertelevät joukkiot ryöstivät viljelijöiltä ruokaa ja tarvikkeita ja veivät ne omiin kotipaikkoihinsa, joista vähitellen alkoi muodostua ryöstetyn tavaran varastoalueita ja samalla tulevien kaupunkivaltioiden alkuja. Ryöstäjien kylät kasvoivat ja kehittyivät. Niihin vietiin väkisin myös ihmisiä orjiksi ja palvelijoiksi. Maanviljelijät joutuivat antamaan poikiaan rosvojoukkojen sotilaiksi. Tällä tavalla vahvistettiin paitsi armeijoita, myös ”liittoa” alamaisiin. Kaupungeiksi kehittyviin kyliin saapui myös rakentajia ja kauppiaita ja eri alojen ”yrittäjiä” - jos tällaista nimitystä jo tuohon aikaan voitiin käyttää.
Yksi asia oli hyvin tärkeä. Sen merkitys käy ilmi arkeologien esille kaivamista tuhansia vuosia vanhoista kaupungeista. Niissä kaikissa on merkittävällä paikalla paitsi hallitsijan palatsi, myös uskonnollinen temppeli. Tämä on todiste siitä, että maallinen valta on ymmärtänyt jo varhaisessa vaiheessa yhdistää voimansa hengellisen vallan kanssa. Jälkimmäisen tehtävä on ollut uskotella alamaisille, että hallitsija on jumala tai edustaa jumalaa tai ainakin on jumalan erityisessä suojeluksessa. Näin ollen hallitsijaa vastaan nouseminen on niin hengellisessä kuin maallisessakin mielessä ankarimmalla mahdollisella tavalla rangaistava teko. Palkkioksi hallitsijan apuna toimimisesta uskonnolliset johtajat ovat saaneet nauttia rikkauksista ja vallasta ja etuoikeutetusta asemasta yhteiskunnassa. Tämä on ollut käytäntö nykypäiviin asti, vaikkakin juuri nyt on länsimaisissa yhteiskunnissa on meneillään murroskausi, jossa vanhaa uskontoa korvataan uudella.
Miten valtio saadaan lakkauttamaan itsensä, jotta tilalle syntyisi anarkokapitalistinen tila? Valtio takaa eliitille valtaa ja etuisuuksia. Miten eliitti saadaan luopumaan vaivalla hankkimastaan vallasta ja etuoikeuksista?
Jos anarkokapitalismi on mahdollinen, miksei maailma jo ole siirtynyt anarkokapitalismiin? Miksi vielä viivytellään? Miksi vasta 0,001 prosenttia ihmisistä on oivaltanut, että anarkokapitalismi olisi parempi vaihtoehto kuin nykyinen ihmisiä riistävä valtio?
Tunnen sympatiaa anarkokapitalismin ajatusta kohtaan ja suhtaudun monilta osin hyvin kielteisesti nykytyyppiseen valtioon, jonka anarkistien tavoin koen olevan väkivaltainen pakkokoneisto. Kannatan tasa-arvoa ja siihen kuuluvaa maksimaalista yksilönvapautta. Onko anarkokapitalismi siinä muodossa kuin aatteen kannattajat sen esittelevät ja perustelevat, vastaus nykyisen järjestelmän ongelmiin, on toinen asia.
