Kansalaisten vapaus on vähentynyt ja vähenee edelleen. Kansanedustajat luovuttavat sitä pois kuin jonkinlaisen hurmoksen vallassa. He katsovat äänestäjien antaneen heille valtakirjan tehdä näin. Käsitys on väärä, sillä vaikka kansalaiset olsivatkin antaneet valtakirjan, se on arvoton. Kenelläkään ei ole oikeutta tehdä päätöksiä toisten puolesta. Jokainen voi antaa valtakirjan tehdä omalle vapaudelleen mitä haluaa, mutta kukaan ei voi antaa sitovaa valtakirjaa puuttua jonkun muun vapauteen. Tällaisella valtakirjalla on yhtä vähän oikeutusta kuin terroristien pommilla. Kummankin tarkoituksena on pakottaa ja alistaa.
Ihmisten aivopesemisessä ja alistamisessa ollaan saavutettu viimeinen vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa alistamisen yritys johtaa vastarintaan. Sitä ei hyväksytä. Toisessa vaiheessa se johtaa vaatimuksiin perustella asia ja keskustella siitä. Kolmannessa vaiheessa alistetut ovat jo niin täydellisesti apatian vallassa, että alistaminen ei herätä enää minkäänlaista keskustelua vastarinnasta puhumattakaan. Kaikkein hulluimmatkin asiat mitkä "ylhäältä" tulevat, otetaan vastaan nöyrinä ja hiljaisina. Kaikilla on tunne, että vastaan sanominen olisi kuitenkin turhaa eikä johtaisi mihinkään. Tässä vaiheessa alistajat ovat ylimielisiä ja valtansa tunnossa. He alistavat ihmisiä pelkästään alistamisen ilosta.
Tällaisessa yhteiskunnassa me elämme.
