Eräällä liikennefoorumilla eräs kirjoittaja esitti linkin uutiseen, jossa kerrottiin huumeiden vaikutuksen alaisena ajaneen autoilijan törmänneen lyhtypylväisiin. Kirjoittajan mielestä uutinen todisti, että huumeiden käyttäminen ei ole ”uhriton rikos” niin kuin libertaristit – kirjoittaja käytti nimeä ”liberalistit” - väittävät. Vastasin hänen kirjoitukseensa, mutta teksti ei koskaan ilmestynyt foorumille, sillä joku on ilkivaltaisesti ”bannanut” sähköpostiosoitteeni. Vapautta puolustavat mielipiteeni eivät miellytä kaikkia. Seuraavassa on julkaisematta jäänyt vastaukseni hieman korjailtuna ja täydennettynä.
Mikäli oikein ymmärsin uutisen, niin huumeiden käyttö ei vahingoittanut "uhreja" eli lyhtypylväitä. Sen sijaan autolla ajaminen eli tarkemmin sanottuna törmääminen lyhtypylväisiin aiheutti vahinkoja. Liberalistit ovat siis oikeassa. Jos rikos ei kohdistu kehenkään, sillä ei myöskään voi olla uhreja.
Tunnustaudun itsekin liberaaliksi ja vieläpä aivan ultraääriliberaaliksi. Minun mielestäni kaikkea sellaista pitäisi saada vapaasti tehdä, josta ei aiheudu selkeästi osoitettavaa haittaa tai vaaraa tai vahinkoa muille ihmisille. Mikään epämääräinen juridinen höpöhöpö kuten "on omiaan aiheuttamaan" ei kelpaa, vaan aiheutetun haitan tai vaaran tai vahingon pitää olla konkreettista ja uhrien ainakin jollakin tavalla yksilöityjä, jotta tekoa voitaisiin pitää rikollisena.
En perusta näkemystäni liberaalien tai liberalistien tai libertaristien tai muidenkaan ”istien” teorioihin vaan aivan kylmiin yksinkertaisiin tosiseikkoihin.
Yksi yhteiskunnallisen elämän peruskysymyksiä on se, millaisiin ja millä perusteella laadittuihin ja kenen toimesta laadittuihin sääntöihin elämä perustuu. Tällä hetkellä tilanne on se, kun mennään aivan käsitteiden juurille, että säännöt laatii se, jolla on valta ja voima laatia ne. Ei siinä mitään tämän hienompaa periaatetta ole. Joku laatii lait ja pakottaa muut tottelemaan. Lakien oikeus lepää pelkästään sen varassa, että ne ovat olemassa, ja niiden laatija on valtuuttanut aseellisen joukon – eli poliisit – pitämään huolta siitä, että lakeja noudatetaan. Ei ole olemassa mitään ”ylempää” tahoa, joka sanoisi, että lait ovat oikein tai väärin, tai että niiden säätäminen on oikein tai väärin. Ylintä tahoa edustavat Veltto Virtanen, Mikko Alatalo, Juha Mieto sekä heidän kansanedustajakollegansa.
Koska periaate on se, että valta ja voima ratkaisee, ja pulinat pois, tätä periaatetta rikkomatta voi kuka tahansa antaa määräyksiä ja vahtia että ihmiset tottelevat. Joku rikolliskopla voi perustaa oman rikollisen alamaailmansa ja alistaa ihmisiä mielin määrin. Se on tietenkin ”väärin” nykyistä järjestelmää edustavien Veltto Virtasen ja Mikko Alatalon ja Juha Miedon mielestä, koska he haluavat olla ylimpiä säännöistä päättäjiä. Mutta se ei ole väärin järjestelmän olemassaolon takaavien periaatteiden valossa – koska nämä periaatteethan sallivat vallan ja voiman kaikille, jotka sen pystyvät käsiinsä saamaan.
Ei Suomen valtio tuomitse vieraan valtion johtoa, vaikka vieras valtio kaikkien demokraattisten mittareiden mukaan olisi häikäilemättömien rikollisten ja murhaajien käsissä – niin kuin jotkut diktatuurivaltiot ovat. Kansainvälisestä näkökulmasta katsoen näillä rikollisilla on oikeus valtaansa, koska he ovat sen käsiinsä saaneet. Sillä, miten he ovat sen käsiinsä saaneet, ja mitä periaatteita he noudattavat valtaa käyttäessään, ei ole paljonkaan merkitystä. Tämä osoittaa sen, että valtioiden välisessä ”avaruudessa” vallitsee aidoimmillaan ”se tekee, joka pystyy” -periaate, jota olen tässä selostanut.
Koska periaate on se, että valtaa käyttää se, joka siihen pystyy, terroristilla on siis aivan täysi ”oikeus” pamauttaa pomminsa missä tahansa ja siten vaikuttaa asioihin. Se, että Veltto Virtanen, Mikko Alatalo ja Juha Mieto tuomitsevat teon, on yhdentekevää. Saavathan he esittää mielipiteensä. He eivät kuitenkaan voi viedä asiaa mihinkään korkeampaa elimeen, koska he ovat korkein elin. Terroristi on nostanut itsensä samalle tasolle ja pommista päätellen ainakin jonkin aikaa on siellä pysynytkin. Hän on alkanut pelata isojen poikien peliä, jossa ei enää muiden mielipiteitä kuunnella.
Jos asiat halutaan järjestää toisella tavalla – sillä tavalla mitä minä kannatan – se edellyttää tietyistä perusasioista sopimista. Nykyisestä periaatteesta ”valta oikeuttaa itsensä” on luovuttava ja sovittava uudenlaisesta käytännöstä. Näin ei tietenkään tule tapahtumaan, mutta idealla voi leikitellä. Uuden periaatteen mukaan kenelläkään ei olisi valtaa! Kaikki ihmiset käyttäisivät valtaa vain itseään kohtaan eli päättäisivät omista asioista ja omasta elämästään. Jos jokin asia edellyttäisi yhteistyötä, siitä sovittaisiin erikseen. Se, että ihmiset päättävät omista asioistaan ei sulje pois vapaaehtoisia yhteisiä hankkeita. Osakeyhtiöt, yhdistykset ja muut vastaavat yhteenliittymät voisivat toimia niin kuin nykyisinkin.
Mikä sitten olisi rikos tässä kaavailemassani uudenlaisessa yhteiskunnassa? Rikos olisi perussäännön rikkominen eli vallan käyttäminen jotain toista henkilöä kohtaan. Monet nykyiset rikokset olisivat rikoksia myös uudessa yhteiskunnassa. Onhan esimerkiksi varastaminen tai pahoinpitely -murhasta puhumattakaan – mitä ilmeisintä vallan käyttämistä muita ihmisiä kohtaan. Ajaminen humalassa ja siten muiden ihmisten hengen ja terveyden vaarantaminen olisi myös rikos, koska sekin on vallan käyttämistä. Se on muiden ihmisten pakottamista ja alistamista vaaralle.
Missä sitten näkyisivät oleelliset erot?
Juuri siinä mistä libertaristitkin mainitsevat. Uhrittomia rikoksia ei voisi olla olemassa, koska uhriton rikos ei ole vallan käyttämistä ketään kohtaan.
Lopputulos on sama kuin libertaristien politiikassa, mutta päättelyketju erilainen.
