Aika muuttuu, mielipiteet eivät

Seuraava teksti on kirjoitettu 10.2.2006. Löysin sen sattumalta, kun selailin päiväkirjaani.
---

Kirjoittelin aivan mielettömän määrän erilaisia sekavia juttuja erilaisille internetin foorumeille. Illan mittaan kirjoitukseni alkoivat olla jo aika pimahtaneita. Minua nimittäin suututtivat eräät mielipiteet, ja suuttumus sai aikaan sen, että terävöitin tekstiäni. En aio käydä lukemassa, millaisia solvauksia herättää esimerkiksi se, kun julistin, että ne, jotka vaativat ihmisiä pitämään veneissään lain määräämiä pakollisia varusteita, ovat diktatuurin kannattajia ja rikoksia tekevän poliisin rikostovereita. Osaan jo ulkoa ne epäloogiset ja typerät valheet, joita ihmiset epätoivoisesti keksivät puolustaessaan poliisipakkoja.

Ihmisten mieliin on aivopesty äärimmäisen syvälle se joka paikassa toistettu valhe, että valtio ja poliisi edustaisivat maailmassa hyvää ja näitä instituutioita ja niiden säätämiä pakkoja vastustavat edustaisivat pahaa. Aivopestyt ihmiset eivät millään suostu myöntämään, että asia on päin vastoin, koska tämän tosiasian myöntäminen kolhisi liian pahasti heidän aivopestyä psyykeänsä. Ihmiset puolustavat virallisia valheita aivan epätoivoon asti, koska he sitten onnistuvat pitämään oman valheellisen maailmankuvansa ehjänä.

Tavalliset suomalaiset ehkä myöntävät, että tuo edellä kirjoittamani on totta, mutta vain silloin, kun on kyse joistakin muista kuin heistä itsestään. He ehkä myöntävät, että tämän tyyppisestä itsepetoksesta on kyse esimerkiksi silloin, kun amerikkalaiset punaniskat pakottavat itsensä uskomaan presidentti Bushin valheita siitä, että hyökkäyksessä Irakiin oli kyse joukkotuhoaseista ja sodasta terrorismia vastaan, vaikka kiistattomat tosiasiat puhuvat muuta. Sen myöntäminen, että heidän oma presidenttinsä, jonka he ovat äänestäneet valtaan, on valehtelija, olisi liian kova isku heidän arvomaailmalleen. Sisimmässään he ehkä tietävät totuuden, mutta eivät pysty myöntämään sitä edes itselleen.

Tavalliset suomalaiset myöntävät ehkä senkin, että tuo sama itsepetoksen mekaniikka toimii ja on toiminut diktatuurimaissa. Natsi-Saksan asukkaat, neuvostoliittolaiset, kuubalaiset, kiinalaiset ja DDR:n kansalaiset, puhumattakaan Pohjois-Korean asukkaista, ovat uskoneet vankkumattomasti järjestelmiinsä, vaikka heidän näkyvissään on ollut valtava määrä kiistattomia tosiasioita, joista olisi helposti pystynyt päättelemään, että järjestelmä ei ole sitä, mitä sen väitetään olevan. Samanlainen sokeus nähdä tosiasioita on vallalla myös diktatuurisin ottein johdetuissa islamilaisissa maissa.

Useimmat suomalaiset todennäköisesti myöntävät todeksi tuon mitä tuossa edellä kirjoitin. Mutta kun on kyse heidän omasta maastaan ja omasta vapaudestaan, he muuttuvat yhtä sokeiksi näkemään tosiasioita kuin mitä olivat neuvostoliiton kansalaiset aikoinaan.

Taidanpa kopioida nuo tekstit osaksi jotain kiihkomielistä poliittista kirjoitelmaani.

---
No, nyt ne on kopioitu.

Tiedonvälitys on puolueellista

Tiedotusvälineitä seuratessa kannattaa muistaa, että kaikki uutisointi on propagandaa, jonka lähtökohta on vallitsevan järjestelmän ja ajattelutavan pönkittäminen.

Otetaan esimerkiksi vaikka sanomalehdissä lähes päivittäin esitetty tapaus, joka puolueettomasti selostettuna (en tiedä, osaanko selostaa puolueettomasti tai onko se edes mahdollista) kuuluisi seuraavasti:

Useita vaaratilanteita maantiellä Porissa - poliisi ajoi takaa pakenevaa autoa

Porin sisäänmenotiellä käynnistyi iltapäiväruuhkan aikana takaa-ajo, kun autoilija ei noudattanut poliisin antamaa pysähtymiskäskyä. Poliisi lähti seuramaan autoa, ja takaa-ajon aikana aiheutui monia vaaratilanteita. Takaa-ajoa kesti noin 50 kilometrin matkan ja siihen osallistui useita poliisipartioita. Poliisi arvelee autojen vauhdin olleen kovimmillaan jopa 150 kilometriä tunnissa vilkasliikenteisillä pihakaduilla. Lopulta takaa ajettava auto suistui ojaan Kirkkopuiston kulmassa, ja poliisi pidätti autoa ajaneen miehen. Poliisi arvelee miehen olleen päihdyttävien aineiden vaikutuksen alainen. Hänen ajamansa auto oli otettu luvatta käyttöön. Miestä tullaan syyttämään myöhemmin Porin raastuvanoikeudessa.

(Uutinen, samoin kuin tapahtumapaikka Pori on keksitty, eikä esimerkillä viitata mihinkään todelliseen tapahtumaan.)

Tähän tyyliin Helsingin Sanomat selostaisi tapahtuman:

Kaahari aiheutti useita vaaratilanteita Porissa

Poliisia paennut kaahari aiheutti useita vaaratilanteita Porissa ajaessaan jopa 150 kilometrin tuntinopeudella vilkasliikenteisillä pihakaduilla. Takaa-ajoon osallistui useita poliisipartioita. Noin 50 kilometrin takaa-ajon jälkeen, poliisi sai kaaharin kiinni hänen ajettuaan ojaan Kirkkopuiston kohdalla. Mies ei ollut humalassa, mutta poliisi arvelee hänen olleen huumaavien aineiden vaikutuksen alainen. Hänen käyttämänsä auto oli varastettu. Mies saa syytteen useista rikoksista.

(Ei Helsingin Sanomat aivan noin kirjoittaisi, mutta koska en ole toimittaja, en osaa kirjoittaa täsmälleen siten kuin toimittaja kirjoittaisi.)

Oleellinen ero puolueettomassa uutisoinnissa ja Helsingin Sanomien harjoittamassa asenteellisessa uutisoinnissa tulee näkyviin esimerkiksi siinä, että Helsingin Sanomat käyttää nopeusrajoitusta rikkoneista ihmisistä yleisesti nimitystä "kaahari", mikä on halventava ja osoitteleva nimitys. Tämä on aivan tarkoituksellista ja laskelmoitua. Ei Helsingin Sanomat käytä talousrikollisista saman tyyppisiä alatyylisiä nimityksiä. Jos jotain yritysjohtajaa syytetään petoksesta, ei Helsingin Sanomat kirjoita että "Petturi sai syytteen rahojen varastamisesta", vaikka petturia voisi aivan yhtä hyvin käyttää nimityksenä petoksen tehneestä ihmisestä kuin kaaharia ylinopeutta ajaneista.

Toinen puolueellisuus näkyy siinä, että Helsingin Sanomat uutisoi kaaharin aiheuttaneen vaaratilanteet, vaikka yhtä hyvin voisi sanoa, että poliisi aiheutti vaaratilanteet käynnistämällä takaa-ajon vilkkaana ruuhka-aikana ja jatkamalla sitä kymmeniä kilometrejä ilmeisistä vaaroista huolimatta. Puolueetonta uutisointia olisi se, että ei kerrottasi kuka vaaran aiheutti vaan jätettäisiin asia lukijoiden arvioitavaksi.

Yksi uutistyyppi, jossa puolueellisuus näkyy, ovat rikosuutiset. Lehdethän kirjoittavat aivan sataprosenttisen varmana asiana, että tuomitut tekivät rikokset, joista heidät tuomittiin, vaikka tuomitut olisivat kiistäneet syytteet. Mies murhasi ja mies varasti. Joissakin tapauksissa on kuitenkin käynyt niin, että tuomio on myöhemmin todettu vääräksi uusien todisteiden perusteella, ja tuomittu on julistettu syyttömäksi. Eivät lehdet tällöin pyydä anteeksi tuomitulta sitä, että he aikoinaan kertoivat hänen tehneen rikokset, joita hän ei ollut tehnyt.

Puolueeton uutisointi olisi sitä, että lehti kertoisi tuomitun saaneen tuomion rikoksesta, mutta sanamuoto olisi sellainen, ettei lehti suoraan väittäisi henkilön tehneen rikosta, varsinkin jos tuomittu kiistäisi teon.

Tuossa oli vain pari esimerkkiä. Samanlainen puolueellisuus näkyy kaikessa uutisoinnissa. Toimittajien henkilökohtaiset näkemykset ja arvomaailma paistavat läpi teksteistä. Ja tietenkin lehden yleinen linja näkyy myös. Kenellekään Helsingin Sanomia lukeneelle tuskin esimerkiksi on jäänyt epäselväksi, mitä mieltä lehti on Suomen Nato-jäsenyydestä. Lehtihän käy suoranaista kampanjaa jäsenyyden puolesta.

Täydellinen puolueettomuus lienee mahdotonta, koska pelkästään sillä mistä kerrotaan ja mistä ei kerrota, otetaan kantaa asioihin.

Tottelemisen evankeliumi

Eräällä foorumilla keskusteltiin polkupyöräkypärän käyttöpakosta. Kypäräpakon kannattaja perusteli kantaansa näin vastatessaan eräälle kirjoittajalle:

"Esittele meille se ihmisoikeus-asiakirja, sopimus tms. paperi, jossa mainitaan ihmisoikeuksiin kuuluvaksi polkupyörän kuljettaminen ilman suojakypärää?"

Kirjoittajan kommentista käy ilmi, että hän on sitä mieltä, että ihmisillä ei ole eikä kuulu olla henkilökohtaista vapautta, elleivät sitä jotkut toiset ihmiset ole heille jollakin asiapaperilla myöntäneet.

En tiedä olivatko edes Stalinin ajan Neuvostoliitossa asenteet näin nöyristeleviä. Mutta onneksi on olemassa asiakirja, jossa tällainen vapaus on mainittu. Tässä malliksi viisi ensimmäistä pykälää Ranskan ihmisoikeuksien julistuksesta (Déclaration des droits de l'homme et du citoyen) vuodelta 1789. Se on ollutesikuvana myöhemmälle YK:n ihmisoikeuksien julistukselle.

1. Ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaisetoikeudet. Yhteiskunnalliset erot voivat perustua vain yleiseen etuun.

2. Kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Näitä ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorronvastustamiseen.

3. Kaikki oikeus vallan käyttöön perustuu pohjimmaltaan kansaan.

4. Vapaus merkitsee valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.

5. Lailla olkoon oikeus kieltää vain sellaiset teot, jotka vahingoittavat yhteiskuntaa."

Koska iIlman kypärää ajaminen ei vahingoita muita ihmisiä tai yhteiskuntaa, kypäräpakko on Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen vastainen. Se, että yhteiskunta mahdollisesti hoitaa onnettomuudessa loukkaantuntuneen polkupyöräilijän vammoja ei tarkoita, että polkupyöräilijä olisi onnettomuudellaan vahingoittanut yhteiskuntaa. Yhteiskunnan ei nimittäin ole pakko hoitaa polkupyöräilijän vammoja.

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen mukaan yhteiskuntamuodostelmien - eli käytännössä valtion - tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Eli valtion pitää suojella ihmisiä siltä, ettei kukaan riistä heidän oikeuksiaan. Jossakin määrin valtio näin
tekeekin torjuessaan varkaiden ja murhaajien ja pahoinpitelijöiden yrityksiä loukata ihmisten oikeutta omistamiseen, vapauteen ja elämään. Mutta valtio on mennyt toiminnassaan paljon pitemmälle mitä alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus sallisi. Valtiosta on itsestään tullut rikollinen, kun se on alkanut rajoittaa ihmisten alkuperäistä luontaista vapautta. Kypäräpakot ja muut henkilökohtaista vapautta (viittaan neljänteen pykälään) rajoittavat lait ovat ihmisoikeuksien julistuksen valossa rikollisesti säädettyjä lakeja ja niiden säätäjät ja valvojat ovat rikollisia.

Kirjoittaja, joka vaati esittämään asiapaperin kansalaisen oikeuksista pyöräillä ilman kypärää, jatkaa seuraavasti:

"Minä en kykene ymmärtämään sellaista näkemystä, että lakeja on oman harkinnan mukaan lupa rikkoa silloin kun siltä tuntuu. Miksi se koskisi vain niitä lakeja, joiden rikkominen *sinusta* ei ole vaarallista tai jotka *sinusta* ovat virheellisiä. Jos hyväksyt omalla kohdallasi sen, ettei sinun tarvitse noudattaa niitä lakeja, jotka sinusta ovat virheellisiä tai tarpeettomia, sinun on hyväksyttävä sama minunkin kohdallani."

Tuossa saarnataan totaalisen tottelemisen evankeliumia. Eli kun joku toinen ihminen on asian "ylhäältä" määrännyt, määräystä on noudatettava, vaikka oma harkinta ja terve järki sanoisivat, ettei sitä pidä noudattaa. Stalin ja Hitler olisivat olleet tyytyväisiä ihmisistä, jotka ajattelevat noin. Itse asiassa sellaisia ihmisiä ei taida olla edes olemassa. Jokaisella ihmisellä on olemassa raja, jossa lainkuuliaisuus loppuu.Joillakin se vain on vähän kauempana.

Totaalisen tottelemisen julistuksessa ei tehdä eroa siinä, millaisia lakeja ajatellaan rikottavan ja millä perusteella. Eli jos hyväksyn omalla kohdallani, ettei minun tarvitse noudattaa lakeja, jotka ovat Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa ilmenevän vapauskäsityksen vastaisia, minun hyväksyttävä se, että joku toinen tekee murhia. Eli jos kävelen päin punaista liikennevaloa hiljaisella kadulla, minun on hyväksyttävä se, että joku tekee ryöstömurhan viereisen talon takapihalla. Rikoksia kumpikin. Jos katson oikeudekseni rikkoa lakia, en saa paheksua sitä, että joku muukin rikkoo lakia omalla tavallaan.

Kirjoitettu lakiko on ihmisen ainoa omatunto? Sekö on ainoa hyvän ja pahan, oikean ja väärän määrittelijä?