Yhteiskunta olemme me kaikki – vai olemmeko? Monesti näkee kirjoitettavan, että yhteiskunta säätää lait, ja kansalaisten kuuluu totella näitä lakeja. Yhteiskunnalla tarkoitetaan jotain muuta kuin meitä kaikkia yhteisesti.
Jos poliitikko- ja virkamiesjoukko on "yhteiskunta", mitä me loput 99 prosenttia olemme? Miksi meidän pitäisi totella tuollaisen pienen klikin oikkuja, joka julkeasti kutsuu itseään yhteiskunnaksi? Rangaistuksen pelossa tietenkin, koska yhteiskunnalla on aseita, mutta miksi muuten.
Maailmanhistoriassa on lukuisia esimerkkejä siitä, mihin "yhteiskunnan" totteleminen on johtanut. Pelkästään 1900-luvulla kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä siksi, että yhteiskuntia toteltiin, vaikka kaiken inhimillisyyden ja järjen perusteella ei olisi pitänyt.
Yhteiskuntia totellaan siksi, että ihmiset aivopestään tottelemaan niitä. Olipa maassa miten mielisairas järjestelmä tahansa, ihmiset kannattavat ja puolustavat sitä, jos asennekasvatus on hoidettu tehokkaasti, ja kovakalloisten varalle on vankiloita ja keskitysleirejä. Kaikissa maailman maissa, missä vallanpitäjät ovat edes jossakin määrin vakiinnuttaneet asemansa, kansalaiset kannattavat järjestelmää. He kannattavat ihmisten hirttämistä katupylväisiin ja mitä mielikuvituksellisimpia julmuuksia, jos heidän halutaan kannattavan niitä.
Suurin osa ihmisistä väittää tiukasti vastaan ja pitää puheita aivopesusta täysin mielettöminä. Tämä on aivan normaalia, koska aivopesuun nimenomaan kuuluu se, etteivät sen kohteena olevat tiedosta sitä. Arvaan jo kysymykset, mitä tämä väite saa aikaan.
Miten mieltenmuokkaus käytännössä tapahtuu?
Se tapahtuu monella eri tavalla yhtä aikaa. Yksi mieltenmuokkauksen menetelmä jatkuva informaatiotulva, joka kohdistetaan kansalaisiin, ja johon sisältyy tietty perussanoma.
Pohjois-Koreassa informaation keskeinen sisältö on se, että siinä korostetaan Kim-Dynastian pyhyyttä ja erehtymättömyyttä. Samalla lietsotaan viholliskuvaa, johon kuuluvat amerikkalaiset imperialistit. Kansalle uskotellaan, että ainoastaan Kim-Dynastian pysyminen vallasta pelastaa ihmiset tuholta, joka uhkaa heitä amerikkalaisten aseiden muodossa. Tätä propagandaa esitetään kaikkialla. Sitä tulee televisiosta ja radiosta, ja sitä julistetaan museoissa ja teattereissa ja taiteessa ja muistomerkeissä. Ihminen ei voi olla näkemättä sitä, koska sitä on joka paikassa hänen ympärillään menipä hän minne tahansa.
Natsi-Saksassa informaation keskeinen sisältö oli kuviteltu bolsevistis-juutalaisen maailmanvallan uhka, joka alistaa Saksan kurjuuteen ja orjuutukseen, ellei yli-ihmiseksi nostettu Hitler kumppaneineen ehdi tuhota sitä. Tätä viestiä toistettiin joka paikassa, ja viestin symboleja olivat hakaristiliput ja paraatit. Saksalaiset eivät voineet olla näkemättä propagandaa ja altistumatta sille, koska se täytti koko ajateltavissa olevan ympäristön.
Islamilaisissa tasavalloissa uhkaksi on nostettu maallistunut Amerikka ja länsimainen maailma, joka uhkaa kansaa rappiolla ja miehityksellä ja turmiolla, elleivät arvostetut uskonnolliset mullahit ja muut pyhät miehet saa uhkaa torjutuksi. Kansalta vaaditaan uhrauksia suuren tulevaisuuden toivossa. Propaganda kaikuu kaupunkien kaduille moskeijoista ja toritapahtumista sekä luonnollisesti tiedotusvälineistä.
Luetteloon voisi lisätä kymmeniä muita esimerkkejä eri maista ja eri aikakausilta, jotka ovat todiste siitä, miten ihmisten mieliä muokataan.
Entä Suomessa? Miten mielten muokkaaminen näkyy täällä? Minkä ideologian edistämiseksi sitä harjoitetaan?
Suomesta tehdään turvallisuusyhteiskunta, mikä tarkoittaa demokratian kulissien sisään rakennettua diktatuurivaltiota, jossa kansalaisten henkilökohtaista vapautta päättää omista asioistaan on voimakkaasti rajoitettu, ja jota hallitsevat virkamiehet, tärkeimpänä ja korkeimpana vallankäyttäjänä poliisi. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että Suomea ollaan muuttamassa poliisivaltioksi. Muutos on jo pitkällä.
Tuo on ideologia. Missä on propaganda, ja missä on hallitseva eliitti?
Propagandaa tulee televisiosta ja lehdistä, ja sen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina. Propagandan suurin tuottaja on maan johtava mediakonserni Sanoma Osakeyhtiö. Yhtiön TV-kanavilla esitetään käsittämätön määrä erilaista poliisiaiheista ohjelmaa. Todennäköisesti ei edes Pohjois-Korean Kim-Dynastia tai Iranin muslimijohto tai Saksan kansallissosialistit aikoinaan ole olleet niin näyttävästi esillä kuin poliisi suomalaisessa mediassa tällä hetkellä. Vyörytys on aivan valtava. Kun vaihtaa kanavalta toiselle, tulee toisenlaisia poliisiohjelmia. Poliisit esiintyvät jopa suomalaisissa rock-videoissa, joita esitetään Sanoma Osakeyhtiön kanavilla. Ei edes ohjelmien mainoskatkoilla saa rauhaa, kun erilaiset ”sankaripoliisit” vyöryvät ruutuun ohjelmia esittelevissä tietoiskuissa. Ei tällaista ollut 1960-luvulla eikä 1970-luvulla puhumattakaan sitä aikaisemmasta ajasta.
Totta kai aina on ollut dekkarikirjallisuutta ja rikoselokuvia, joissa myös poliisilla on jonkinlainen rooli, mutta nyt ei ole kyse enää tästä, vaan poliisia ja poliisin toiminta esitellään häikäilemättömästi sen itsensä takia. Propagandan tarkoituksena on syväistuttaa ihmisiin ajatus, että poliisit ovat tarpeellisia, poliisit ovat välttämättömiä, poliisit ovat reiluja jätkiä. Propagandassa annetaan kuva poliisista eräänlaisena yli-ihmisenä, joka on fyysisesti ja psyykkisesti täydellinen – jonkinlainen jumalan kuva ja inkarnaatio. Propagandassa tuodaan esille poliisin valta ja erioikeudet, jotka nostavat heidät tavallisen kansan yläpuolelle puolijumaliksi. Tämä sama viesti on piilotettu myös viihteeseen kuten poliisisarjoihin ja elokuviin. Tämän kuvan täydentämiseksi poliisin ulkoista olemusta on muutettu.
Vielä 1970-luvulla poliisi esiintyi virkamiestyyppisessä puvussa ja suikkalakissa, eivätkä poliisit poikenneet ulkonäöltään tavallisista kansalaisista. Nyt poliisi on kuin aseistettu kommandosotilas haalareissaan ja maihinnousukengissään. Haalarin sisältä löytyy bodattu kaljupäinen kovis, joka ei todellakaan muistuta enää tavallista keskivertokansalaista. Keitä vastaan poliisit oikein aikovat sotia, kun heidän pitää näyttää tuollaisilta? Eivät kai vain omaa kansaansa? Me alistetut ”taviksetko” olemme heidän vihollisiaan?
Mainittakoon, että myös vartijoiden asut ovat militarisoituneet siitä, mitä ne olivat 1960-luvulla, jolloin myymäläetsivien ei ollut tarkoitus herättää huomiota vaan olla herättämättä huomiota. Se, että vartijoiden asut ja varustus ovat militarisoituneet, ei kumoa poliisin imagon muutosta vaan vahvistaa sitä. Aseistettujen järjestyksenvalvojien esiintyminen kaduilla ja julkisissa tiloissa vahvistaa ihmisten mielissä erilaisia nimeämättömiä uhkakuvia, ja juuri tätä poliisit tarvitsevat. Heidän olemassaolonsa ja valtansa perustuu kuvitteellisiin uhkakuviin ja ihmisissä lietsottuun pelkoon.
Poliisi luonnollisesti itsekin lietsoo kunnioitusta ja pelkoa kansalaisissa. Tiedotusvälineet ovat kertoneet lukuisista tapauksista, joissa poliisi on pidättänyt ja jopa vanginnut syyttömiä ihmisiä jonkin epämääräisen ”syytä epäillä” - tai mitä he nyt keksivätkin - perusteen nojalla. Myös aiheettomista ja ainakin osittain laittomista kotietsinnöistä on kerrottu. Syyttöminä pidätetyt ja vangitut kansalaiset on sentään joskus vapautettu, mutta pelkkä ajatus siitä, että kenet tahansa voidaan hakea milloin tahansa aivan kuten vanhan ajan Neuvostoliitossa, herättää kauhua.
Aivopesu alkaa jo päiväkoti-iässä, kun lapsille myydään poliisiaiheisia leluja. Legon rakennussarjassa on koottava poliisiasema autoineen, ja sarjan nimi on ”City”. Poliisi on yhtä kuin kaupunki ja yhteiskunta ja maailma. Me tavalliset kuolevaiset olemme vain surkeita maan matoja tässä kokonaisuudessa.
Kansaan kohdistettu mieltenmuokkaus on monimutkaista psykologista peliä, johon kuuluvat oleellisena osana tietyt ristiriidat. Poliisi on sekä suojelija, että uhka. Poliisi on sekä ystävä, että vihollinen. Poliisi on sekä auttaja että alistaja. Tällä tavalla ihmisten mielikuvia sotketaan ja heihin vaikutetaan psykologisella tasolla. Saksan salainen poliisi Gestapo käytti samoja menetelmiä. Samoin käytti Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi sekä monien muiden diktatuurivaltioiden viranomaiset.
Jotta ihmiset saataisiin ehdollistettua täydellisiksi tottelemiskoneiksi, käytetään armeijasta tuttuja keinoja. Lähtökohta on se, että kaikkia käskyjä on toteltava, vaikka käskyt olisivat miten mahdottomia tahansa. Tätä havainnollistetaan antamalla silloin tällöin ”mahdottomia” tai muuten huonoja käskyjä. Eihän ihminen muutu täydelliseksi tottelijaksi, jos hänelle annetaan vain sen tyyppisiä käskyjä, joita hän ”tottelisi” vaikka niitä ei olisikaan. Ehdoton totteleminen kaikissa oloissa opitaan vain siten, että totellaan rangaistuksen uhalla kaikkia käskyjä kyselemättä ja miettimättä niiden järkevyyttä tai oikeutusta. Huonot käskyt ovat osa koulutusta. Kun rintamalla annetaan käsky ”juokse miinakenttään”, ehdollistettu ihminen tottelee, koska hän on tottunut tottelemaan kaikkia käskyjä. Pelkästään hyviin ja järkeviin käskyihin tottunut sotilas ei juoksisi miinakenttään, koska käsky ei olisi hyvä eikä järkevä.
Erilaiset pikkutarkat simputuslait, joiden rikkomisesta poliisi sakottaa, ovat siviilielämän vastine armeijan ehdollistamiskoulutukselle. Koulutus näyttää tehonneen, koska nettifoorumeillakin monet edustavat totaalisen tottelemisen asennetta – elleivät kirjoittajat kuulu kouluttajiin ja kirjoita työnsä puolesta.
Mikä taho mieltenmuokkauksen taustalla on, ja miksi sitä harjoitetaan, joku ehkä aiheellisesti kysyy. Vaikka joku aivan varmasti vetelee nauruja kaiken tämän taustalla, ja vaikka voidaan osoittaa ryhmiä, jotka tällaista harjoittavat, kehitys on kuitenkin spontaania, eikä sen taustalla ainakaan ole mitään organisoitua salaliittoa. Toiminnan taustalla on avoimesti toimivia tahoja, jotka vallan keskittymisestä joko suoraan tai välillisesti hyötyvät. Vallan keskittymisen dynamiikka toimii omien lakiensa mukaisesti niin kuin se toimii. Yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet, ja on syntynyt valtatyhjiöitä, jotka nyt ovat täyttymässä. Me kansalaiset olemme itse luoneet yhden tällaisen valtatyhjiön olemalla välinpitämättömiä vapautemme suhteen.
Vapaus ei ole pysyvä olotila, vaan sen puolesta on taisteltava jatkuvasti. Luulisi menneiden vuosisatojen ja vuosituhansien tämän jo osoittaneen. Niin se osoittaakin, mutta tarvitaan ihmisiä, jotka herättelevät kansaa ja neuvovat katsomaan oikeaan suuntaan.
