Eräällä foorumilla keskusteltiin polkupyöräkypärän käyttöpakosta. Kypäräpakon kannattaja perusteli kantaansa näin vastatessaan eräälle kirjoittajalle:
"Esittele meille se ihmisoikeus-asiakirja, sopimus tms. paperi, jossa mainitaan ihmisoikeuksiin kuuluvaksi polkupyörän kuljettaminen ilman suojakypärää?"
Kirjoittajan kommentista käy ilmi, että hän on sitä mieltä, että ihmisillä ei ole eikä kuulu olla henkilökohtaista vapautta, elleivät sitä jotkut toiset ihmiset ole heille jollakin asiapaperilla myöntäneet.
En tiedä olivatko edes Stalinin ajan Neuvostoliitossa asenteet näin nöyristeleviä. Mutta onneksi on olemassa asiakirja, jossa tällainen vapaus on mainittu. Tässä malliksi viisi ensimmäistä pykälää Ranskan ihmisoikeuksien julistuksesta (Déclaration des droits de l'homme et du citoyen) vuodelta 1789. Se on ollutesikuvana myöhemmälle YK:n ihmisoikeuksien julistukselle.
2. Kaikkien yhteiskuntamuodostelmien tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Näitä ovat oikeus vapauteen, omistukseen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorronvastustamiseen.
3. Kaikki oikeus vallan käyttöön perustuu pohjimmaltaan kansaan.
4. Vapaus merkitsee valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.
5. Lailla olkoon oikeus kieltää vain sellaiset teot, jotka vahingoittavat yhteiskuntaa."
Koska iIlman kypärää ajaminen ei vahingoita muita ihmisiä tai yhteiskuntaa, kypäräpakko on Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen vastainen. Se, että yhteiskunta mahdollisesti hoitaa onnettomuudessa loukkaantuntuneen polkupyöräilijän vammoja ei tarkoita, että polkupyöräilijä olisi onnettomuudellaan vahingoittanut yhteiskuntaa. Yhteiskunnan ei nimittäin ole pakko hoitaa polkupyöräilijän vammoja.
Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen mukaan yhteiskuntamuodostelmien - eli käytännössä valtion - tarkoituksena on ihmisen luonnollisten ja pysyvien oikeuksien suojeleminen. Eli valtion pitää suojella ihmisiä siltä, ettei kukaan riistä heidän oikeuksiaan. Jossakin määrin valtio näin
tekeekin torjuessaan varkaiden ja murhaajien ja pahoinpitelijöiden yrityksiä loukata ihmisten oikeutta omistamiseen, vapauteen ja elämään. Mutta valtio on mennyt toiminnassaan paljon pitemmälle mitä alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus sallisi. Valtiosta on itsestään tullut rikollinen, kun se on alkanut rajoittaa ihmisten alkuperäistä luontaista vapautta. Kypäräpakot ja muut henkilökohtaista vapautta (viittaan neljänteen pykälään) rajoittavat lait ovat ihmisoikeuksien julistuksen valossa rikollisesti säädettyjä lakeja ja niiden säätäjät ja valvojat ovat rikollisia.
Kirjoittaja, joka vaati esittämään asiapaperin kansalaisen oikeuksista pyöräillä ilman kypärää, jatkaa seuraavasti:
"Minä en kykene ymmärtämään sellaista näkemystä, että lakeja on oman harkinnan mukaan lupa rikkoa silloin kun siltä tuntuu. Miksi se koskisi vain niitä lakeja, joiden rikkominen *sinusta* ei ole vaarallista tai jotka *sinusta* ovat virheellisiä. Jos hyväksyt omalla kohdallasi sen, ettei sinun tarvitse noudattaa niitä lakeja, jotka sinusta ovat virheellisiä tai tarpeettomia, sinun on hyväksyttävä sama minunkin kohdallani."
Tuossa saarnataan totaalisen tottelemisen evankeliumia. Eli kun joku toinen ihminen on asian "ylhäältä" määrännyt, määräystä on noudatettava, vaikka oma harkinta ja terve järki sanoisivat, ettei sitä pidä noudattaa. Stalin ja Hitler olisivat olleet tyytyväisiä ihmisistä, jotka ajattelevat noin. Itse asiassa sellaisia ihmisiä ei taida olla edes olemassa. Jokaisella ihmisellä on olemassa raja, jossa lainkuuliaisuus loppuu.Joillakin se vain on vähän kauempana.
Totaalisen tottelemisen julistuksessa ei tehdä eroa siinä, millaisia lakeja ajatellaan rikottavan ja millä perusteella. Eli jos hyväksyn omalla kohdallani, ettei minun tarvitse noudattaa lakeja, jotka ovat Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa ilmenevän vapauskäsityksen vastaisia, minun hyväksyttävä se, että joku toinen tekee murhia. Eli jos kävelen päin punaista liikennevaloa hiljaisella kadulla, minun on hyväksyttävä se, että joku tekee ryöstömurhan viereisen talon takapihalla. Rikoksia kumpikin. Jos katson oikeudekseni rikkoa lakia, en saa paheksua sitä, että joku muukin rikkoo lakia omalla tavallaan.
No comments:
Post a Comment