Poliisin valta lisääntyy – onko kukaan huomannut

Poliisi käyttää kaikkia kolmea valtiollisen vallan lajia; lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa. Perinteisen vallan kolmijako-opin mukaan nämä vallan lajit kuuluisi pitää erillään toisistaan.


Lainsäädäntövalta.

Poliiseja pyrkii yhä enemmän kansanedustajiksi lakeja säätämään. Poliisi tekee myös itse aloitteita lakien säätämiseksi ja toimii asiantuntijana lakikysymyksissä.
Poliisin toimintaa tukeva salainen "herraklubi" (josta lainkäytön professori Jyrki Virolainen on kertonut blogissaan) ohjailee tapahtumia niin, että asiantuntijoiksi lainsäädäntöasioissa tulee poliisin toimivallan lisäämistä kannattavia henkilöitä. Laittomuuksia tai puolilaittomuuksia tekemällä poliisi painostaa lainsäätäjää säätämään haluamiaan lakeja.


Toimeenpanovalta.

Poliisi käyttää toimeenpanovaltaa pannessaan lakeja toimeen. Tästä vallastaan poliisi ei jätä käyttämättä pisaraakaan vaan mieluummin ylittää kuin alittaa valtuutensa. Jos poliisi pidättää lain vastaisesti syyttömiä ihmisiä, kuten Greenpeacen mielenosoittajia Porvoossa kolme vuotta sitten, poliisi ei saa teostaan rangaistusta kuten tavallinen ihminen saisi. Pahimmassa tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies huomauttaa, että so, so, pojat, muistakaahan nyt se laki. Jos oikeus toteaa pidätetyt ja vangitut syyttömiksi, ei poliisi tällöinkään saa tuomiota syyttömien ihmisten pidättämisestä, koska poliisilla on niin laaja oikeus kansalaisten vapaudenriistoon, että lähes kuka tahansa voidaan hakea kotoaan ja heittää selliin pelkästään ”musta tuntuu, että se on tehnyt jotain” -perusteella. Viime vuoden alussa poliisi pidätti Viherpeukku puutarhamyymälän työntekijöitä ja vangitsi sen omistajia. Samaan aikaan poliisi järjesti massiivisen kotietsintäkampanjan. Syyskuussa käräjäoikeus totesi pidätetyt ja vangitut syyttömiksi. Työntekijöiden osalta syyttäjä ei valittanut hovioikeuteen, joten vapauttava tuomio jäi voimaan. Omistajien kohdalla asia siirtyi ylempien oikeusasteiden ratkaistavaksi. Poliisin pidätysselleihin sulkemat puutarhavälikauppojen työntekijät siis ainakin olivat yhtä syyttömiä kuin kuka tahansa rautakaupan tai City-Marketin myyjä.

Miltä tuntuisi saada työpaikka kaupan myyjänä ja joutua puolen vuoden päästä pidätetyksi samaan aikaan kun Karhuryhmä penkoisi kotia. Kun putkasta pääsisi, työpaikkaa ei enää olisi. Seuraisi kuukausien piina ja pelko siitä, kuinka pitkä vankeustuomio tulee.


Tuomiovalta

Poliisi ohjaa toiminnallaan ja painostuksellaan oikeuslaitoksen toimintaa ja pyrkii saamaan aikaan haluamiaan linjauksia ja laintulkintoja. Jos oikeuslaitoksen ratkaisu ei miellytä poliisia, poliisi tekee kaikkensa saadakseen aikaan uuden ratkaisun tai löytääkseen jonkun porsaanreiän niin, että oikeuden päätös voidaan tarvittaessa ohittaa. Poliisin lakimiehet tutkivat lakeja ja etsivät niistä heikkoja kohtia, joiden kautta lain tulkintaa voidaan alkaa hivuttaa uuteen suuntaan. Yksi käytännön esimerkki on rattijuopumukseen useita kertoja syyllistyneiden ihmisten autojen takavarikoiminen valtiolle. Tämän menettelyn aloitti aktiivinen julkkispoliisi, joka oli ensiksi kirjoittanut asiasta yleisönosastokirjoituksen useisiin lehtiin poliisikollegansa kanssa. Kun lehtijuttu ei vielä johtanut mihinkään, poliisi päätti kokeilla onnistuisiko autojen takavarikoiminen käytännössä. Se onnistui, ja oikeus alkoi noudattaa poliisin tahtoa ja vahvistaa takavarikot. Aikaisemmin rattijuopot olivat saaneet pitää autonsa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten poliisi ohjaa oikeuslaitoksen toimintaa.

Miksi tilanne on mennyt tällaiseksi? Miksi poliisin valta yhteiskunnassa tuntuu kasvavan kasvamistaan? Täydellisestä vastauksesta tulisi liian pitkä, joten on tyydyttävä tarkastelemaan muutamia yleisiä syitä.

Yksi syy on itse vallan olemus. Valta - eli oikeus käskeä ja pakottaa ja alistaa muita - on rajallinen hyödyke. Kaikilla muillakin hyödykkeillä on tietysti rajansa, koska asumme rajallisella maapallolla, mutta esimerkiksi materiaalista omaisuutta voi kuitenkin tietyissä rajoissa luoda lisää tekemällä sitä. Valmistettu uusi esine lisää omaisuuden kokonaismäärää eikä ole pois keneltäkään. Jos teen itselleni veneen, joku toinen ei menetä venettään. Valta sen sijaan on aina otettava joltakin muulta. Valtaa ei voi tehdä lisää.

Koska valta on rajallinen hyödyke, sillä on luontainen taipumus keskittyä niiden käsiin, jotka pystyvät tehokkaimmin sitä hankkimaan ja käyttämään. Tähän mekanismiin liittyy se, että jos johonkin syntyy valtatyhjiö, se ennen pitkää täyttyy. Löysä valta ei ole kauan ilman käyttäjää, vaan joku ottaa sen. Tämän voi huomata aivan tavallisella työpaikallakin. Jos pomo, jolle valta virallisesti kuuluisi, ei ole vallasta kiinnostunut, joku muu alkaa käyttää epävirallisesti hänen valtaansa. Työpaikalla nousee esiin vallanhimoinen pikkuhitler ja alkaa pomottaa muita. Hän voi olla nimelliseltä asemaltaan vaatimaton kassahenkilö tai muu työntekijä, joka nostaa itsensä pomoksi pomon paikalle. Oikea pomo ei välttämättä pane tätä pahakseen, koska hänelle riittää muodollinen arvovalta ja se, että hommat hoituvat. Jollakin toisella työpaikalla oikea pomo voi sen sijaan olla myös tosiasiallinen pomo. Kaikki riippuu ihmisistä. Jos työpakan ilmapiiri on huono, taustalla voi olla piilevää valtataistelua siitä irrallisesta vallasta, jota korkein päällikkö ei viitsi käyttää. Valta on kuin luu, josta koirat tappelevat. Liikaa diktaattorin valtaa käyttävä pomo voi olla työntekijöiden kannalta ikävä vaihtoehto, mutta myös valtansa käyttämättä jättävä voi olla sitä.

Miten tämä liittyy poliisin valtaan yhteiskunnassa. Siten, että yhteiskuntaan on muodostunut valtatyhjiöitä, joita poliisiorganisaatio käyttää hyväkseen omaa valtaansa lisätäkseen. Poliitikot eivät ole enää samanlaisia vahvoja arvojohtajia kuin presidentti Kekkosen aikaan. Pääministerin virkansa alkumetreillä menettänyt Anneli Jäätteenmäki, naisseikkailuilla mainetta saanut ja poliisikuulusteluihin joutunut Matti Vanhanen ja vaalimainoksissa hymyilevä Mari eivät ole antaneet vaikutelmaa siitä, että he olisivat vahvoja poliittisia johtajia. Poliisin valtakeskuksissa todennäköisesti myhäillään tyytyväisenä, että hyvin menee.

Kauas on menty...

Perustava kysymys lakien ja sääntöjen mielekkyyttä tarkasteltaessa on yksilönvapaus suhteessa julkiseen valtaan. Kun eurooppalaiset valistusfilosofit ja Yhdysvaltain ”perustajaisät” loivat pohjaa nykyiselle länsimaiselle demokratialle 1700-luvun lopulla, tärkeimpänä arvona pidettiin tavallisen kansalaisen henkilökohtaista vapautta. Taustalla oli ikäviä kokemuksia maaorjuudesta ja itsevaltaisista hallitsijoista, jotka riistivät kansaa ja käyttivät pakolla värvättyjä sotilaita tykinruokana.

Henkilökohtainen vapaus voidaan ajatella luvuksi, joka sijoitetaan kaavaan, kun halutaan laskea, onko jokin laki tai sääntö perusteltu. 1700-luvun aatemaailmassa henkilökohtaisen vapauden arvo lukuna ilmaistuna oli erittäin suuri. Niinpä laskutoimitus olisi antanut kielteisen vastauksen sen tyyppiseen kysymykseen kuin, pitäisikö säätää laki, joka parantaa kansalaisen turvallisuutta viisi pistettä, mutta vähentää hänen henkilökohtaista vapauttaan sata pistettä.

Nyt eletään maailmassa, jossa on ajauduttu aatteellisesti hyvin kauas 1700-luvun vapausihanteista. Kansalaisten henkilökohtaisen vapauden arvo on tällä hetkellä nolla tai ainakin lähellä sitä. Niinpä poliitikot voivat säätää minkä tahansa lain, joka teoriassa parantaa ihmisten turvallisuutta vaikka vain vähänkin – ja joka samalla vähentää ihmisten henkilökohtaista vapautta. Koska nollan arvoiseksi määritelty vapaus ei paina mitään toisessa vaakakupissa, pienikin teoreettinen parannus turvallisuuteen ”oikeuttaa” minkä tahansa pakkolain. Ainoa rajoittava tekijä on se, riittävätkö poliisin resurssit lain valvomiseen.

Mainitaan nyt esimerkkinä pari vuotta sitten voimaan tullut laki vesikulkuneuvorekisteristä, jonka säätämistä perusteltiin turvallisuuden lisäämisellä. Lain mukaan kaikki yli 5,5 metriä pitkät moottori- ja purjeveneet pitää rekisteröidä. Jos joku omistaa järven tai lammen ainoan 5,7 metriä pitkän Lightning-avopurjeveneen, hän syyllistyy omaa turvallisuuttaan vaarantavaan vesikulkuneuvorikkomukseen, mikäli hän käyttää venettään rekisteröimättömänä. Jos puu kaatuu talvella veneen päälle, ja vene murskaantuu, omistaja syyllistyy silloinkin vesikulkuneuvorikkomukseen, jos hän ei ilmoita kuukauden kuluessa, että vene on tuhoutunut. Jos tapahtuma paljastuu vasta keväällä, omistaja on jo rikollinen. Rangaistus rikkomuksesta on sakko. Suomen lainsäädännöstä yhä suurempi osa on tällaista roskaa. Ei ole ihme, jos ihmisten kunnioitus lakeja kohtaan vähenee, vaikka sitä yritetäänkin ylläpitää televisiopropagandalla.

Nykyinen järjestelmä on eräänlainen turvallisuusdiktatuuri. Turvallisuudesta on tullut nykyajan uskonto, jolla voidaan oikeuttaa mikä tahansa pakko ja kontrolli. Yksinoikeus sen arvioimiseen, mitkä asiat yhteiskunnassa ovat turvallisuuskysymyksiä, on pienellä aseellisella kontrollieliitillä. Tällä samalla eliitillä on lähes rajoittamaton valta kaikissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Ja kaiken lisäksi tämä eliitti sanelee asiantuntijan ominaisuudessa lainsäätäjille, millaisia lakeja pitää säätää. Asetelma muistuttaa Iranin islamilaista tasavaltaa, jossa todellinen valta on uskonoppineilla. Länsimaisissa yhteiskunnissakin todellista valtaa käyttävät uskonoppineet – uskonto vain ei ole islam vaan turvallisuus. Suurvalloissa turvallisuuden uskontoa käytetään myös ulkopoliittisen vallan välineinä. Aloitetaan sotia ja muuta tämän tyyppistä.

Tässä on näyte todellisesta demokratiasta:

http://youtu.be/BQMR-70XntQ

-

Univormut, leijonat ja miekat eivät ole vapauden symboleja

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1789 todetaan, että ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet. Vapaus merkitsee julistuksen mukaan valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen ja aikakauden yleisten vapausihanteiden hengessä englantilainen filosofi John Stuart Mill - joka tunnetaan myös naisten oikeuksien puolustajana sekä sananvapauden ja uskonnonvapauden esitaistelijana - kiteytti vapauden olemuksen teoksessaan "Vapaudesta" vuonna 1859. Hän kirjoitti, että ainoa peruste, millä ihmiskunta - olipa kyse yksilöstä tai yhteiskunnasta - on oikeutettu puuttumaan jonkun jäsenensä henkilökohtaiseen vapauteen, on itsepuolustus. Kenenkään ihmisen oma etu - olkoon se todellista tai kuviteltua - ei anna muille oikeutta puuttua hänen vapauteensa. Mill täsmensi, että tällöin on tietenkin kyse täysissä järjissään olevasta aikuisesta ihmisestä.

Yksilönvapaus ja sen ehdoton loukkaamattomuus oli keskeisin asia Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa, joka oli saanut vaikutteita neljätoista vuotta aikaisemmin julkaistusta Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta, jossa todettiin, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, ja että heillä on tiettyjä luovuttamattomia perusoikeuksia, kuten oikeus elämään, oikeus vapauteen ja oikeus onnellisuuden tavoittelemiseen.

YK:n ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948 perustuu Ranskan ihmisoikeuksien julistukseen, mutta se on vesitetty painos alkuperäisestä. Siinä kyllä todetaan, että ihmiset syntyvät vapaina, mutta siinä ei mainita, että ihmiset myös elävät vapaina. Julistuksessa ei myöskään määritellä, mitä vapaus on, joten se jää itse kunkin diktaattorin vapaasti määriteltäväksi.

2000 -luvulla periaatetta kansalaisten vapauden loukkaamattomuudesta ei enää tunnusteta. Yksilönvapaudella ei ole enää merkitystä. Yksilön kuviteltu etu - ja monissa tapauksissa todellakin vain kuviteltu - katsotaan riittäväksi perusteeksi hänen vapautensa loukkaamiseen. Eduskunta säätää erilaisia pakkoja ja kieltoja, joilla vähennetään ihmisten vapautta päättää itse omista asioistaan. Kansalaisten henkilökohtaista vapautta, jonka merkittävät filosofit ja valtiomiehet parisataa vuotta sitten määrittelivät loukkaamattomaksi perusoikeudeksi, myydään kuin halpaa makkaraa. Syyksi riittää mikä tahansa tosielämästä irrallaan oleva mielikuvituksellinen peruste.

Kommunismia ja totalitarismia ihanteenaan pitänyt äärivasemmisto ei ole koskaan arvostanut aitoa yksilönvapautta, koska vapaus tavoitella omaa onneaan - kuten Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa sanotaan - johtaa taloudellisiin eroihin. Jotkut nimittäin onnistuvat paremmin onnensa tavoittelemisessa kuin toiset. Yksilönvapaus tekee myös tyhjäksi yritykset luoda sosialismia, koska vapaat ihmiset eivät alistu sosialistiseen pakkojärjestelmään. He äänestävät jaloillaan, jos ei muu auta. Tästä syystä sosialismiin kuuluu oleellisena osana kaikenlainen vapauden tukahduttaminen ja muurien pystyttäminen. Sosialistiseen ajatteluun kuuluu myös käsitys, että yksityinen kansalainen ei tarvitse henkilökohtaista vapautta, koska hän ei osaisi käyttää sitä oikein. Hän ei ole kykenevä päättämään omasta edustaan eikä kokonaisuuden edusta. Päätökset on tästä syystä keskitettävä tiedostavalle poliittiselle vähemmistölle, joka eliittiasemansa turvin pystyy luomaan tasa-arvoisen onnen valtakunnan kaikkien kyvyt ja tarpeet huomioiden. Maailmasta löytyy paljon esimerkkejä siitä, millaisia nämä onnen valtakunnat todellisuudessa ovat olleet, mutta silti monet uskovat niihin.

Koska vapaus ja vapauteen pyrkiminen on ikivanha asia, sosialistitkaan eivät ole voineet kokonaan hylätä sitä. He ovat keksineet vapaudelle uuden määritelmän: "vapaus johonkin" - erotuksena vanhasta määritelmästä "vapaus jostakin". Kirjallisuudessa käytetään nimiä positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Sosialistien keksimä positiivinen vapaus ei tietenkään ole aitoa vapautta, vaan kyseessä on uuden nimen antaminen sanoille "mahdollisuus" ja "pakko".

Sosialistinen ajattelutapa on hiipinyt salakavalasti myös ei-sosialististen valtioiden toimintaan. Suomessakin pieni paremmin tietävien eliitti säätää pakkolakeja kansalaisten onnen lisäämiseksi, vaikka todellisuudessa tällaiset lait vähentävät onnellisuutta. Poliittiseen liturgiaan on ujutettu käsite "oikeus turvallisuuteen", minkä avulla voidaan hämätä ihmisiä. Kun kielletään jokin asia ja viedään siten ihmisiltä oikeus päättää omista asioistaan, vapauden poistamista vähätellään ja sanotaan, että päätöksellä varmistettiin ihmisten oikeus turvallisuuteen. Tekniikka on sama, jolla Neuvostoliiton diktatuurin säätämiä rajoituksia perusteltiin. Kaikki oli tarkoitettu vain kansan onneksi, vaikka kansa ei aina ymmärtänytkään sitä.

Kun yksilönvapauden arvo lähentelee nollaa, ja kun oikeus turvallisuuteen on nostettu kaikkein korkeimmaksi arvoksi yhteiskunnassa, ihmisiltä voidaan poistaa vapauksia täysin mielivaltaisesti. Pienikin teoreettinen parannus oikeudessa turvallisuuteen mahdollistaa vaikka kuinka merkittävän yksilönvapauden vähentämisen. Yhteiskunta on muuttunut turvallisuusdiktatuuriksi, jossa pienellä poliitikoista ja viranomaisista koostuvalla klikillä on suvereeni oikeus päättää, mitkä ovat turvallisuusasioita, ja päätöksen jälkeen suvereeni oikeus käyttää pakkovaltaa näissä "turvallisuusasioissa". Turvallisuus on taikasana, jolla demokratia syrjäytetään ja keskustelu asioista hiljennetään. Kansallinen turvallisuus, yksilöiden turvallisuus, kansanryhmien turvallisuus, Internetin turvallisuus, sinun turvallisuutesi, minun turvallisuuteni - minkä tahansa näiden perusteella meiltä kansalaisilta voidaan viedä viimeisiä vapauden rippeitä meidän itse hurratessa ja heilutellessa lippuja iloisina siitä, että näin tapahtuu. Eikä mitään takarajaa ole. Meno vain kiihtyy.

Vaikka maailma on muuttunut, arvostan edelleen alkuperäistä yksilönvapautta ja katson, että se toteutuu parhaiten demokraattisessa ja poliittiseen tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa - ei yhteiskunnassa, jossa demokratian kulissien takana naruista vetelee eliittien diktatuuri. Suomessa toimivista puolueista yksikään ei saa korkeita pisteitä yksilönvapauksien puolustajana.

Kannatan vapautta, vaikka tiedän, että sen kannattaminen on vanhanaikaista. Vierastan univormuja, leijonia ja miekkoja. Ne eivät ole vapauden symboleja.

What is freedom?

What is freedom? What is democracy. Before I answer these questions I tell you a few words about modern societies.

I don't believe in organized conspiracies, because for what would anybody need them. Things are going to a certain direction by itself, if there are enough people, whose personal interest is in question.

Politicians, the police, the media and the voters form a whole whose parts interact with each other.

Politicians need the media to get into power and stay there. The police need politicians to obtain more resources and power. The media require the police to obtain news of accidents and crimes. The police need the media to maintain a positive public image. Businesses need the media in order to sell their products. Citizens are a motor that rotates the wheels of the system by voting in elections.

The one who plays the best, increase their share of power.

This does not apply to common citizens because the citizens have nothing to gain. They have only to lose - namely freedom. The only ones who can win in this game, are the politicians and the police. Media is just a merchant who make a profit by selling the hangman the rope, to which it is eventually hanged.

In order to understand the current world you should keep in mind the law of nature, according to which the limited resources will inevitably lead to competition, and in the competition those who are the strongest will win. Thus, the resources - be it economic power or political power, or just about anything - simply pile up to a small minority. One percent of the U.S. population owns nearly forty percent of the property, and the concentration of property in few hands is still going on.

If you try to remove economic inequalities by political measures, it may happen that an apparently economic equality is achieved yes, but after that one per cent of population owns 99 per cent of political power. The result is an equality of misery. North Korea is a living example. Economic equality can not be maintained except in extreme duress.

The accumulation of power in few hands has a tedious feature that, if the accumulation is prevented in some sectors, the power searches for new channels and begins to pile up in some other area. Power greedy people go to where power is available. If this is not noticed, the dictatorship comes to a society via a side entrance.

Aren't we living in a democratic society. Doesn't it prevent all kind of aspirations to dictatorships by nature. It depends what kind of democracy we are talking about.

Totalitarian democracy is a system in which the majority, either directly or through their representatives, have the absolute authority to adopt rules which also the minority must be respected.

In equality-based democracy, no one has the right to impose or to subject anyone, but anyone has the right to prevent the subjugation.

The difference between totalitarian democracy and equality-based democracy is that in a totalitarian democracy, the value of individual freedom is zero, but in the gender-based democracy, it is infinite. This makes democracies very different. The modern state systems represent a totalitarian democracy – some more, some less. Sometimes, however, has been a different ideal of democracy.

The French Declaration of Human Rights, which was published in 1789, begins its finding of that "people are born and live in freedom, and they have the same rights." The declaration specifies the society to safeguard human freedom. It also sets out that "freedom means the power to make any kind of things, which do not harm other people."

In his book "On Liberty", published in 1859, English philosopher John Stuart Mill pointed out originally the idea of freedom, which he said was already in jeopardy. He wrote: The object of this Essay is to assert one very simple principle...” and this principle is that the sole end for which mankind are warranted, individually or collectively in interfering with the liberty of action of any of their number, is self-protection.”

The current state is a travesty of the original thought of freedom. Although the freedom of people should be irrevocable birthright, politicians cut slices of it like it was a low-priced sausages. Any criterion, which members of parliament happen to invent, is valid.

We need to begin a political campaign to stop our society becoming a totalitarian police state and dictatorship. Let's find an equality party and fight for freedom. That honorable word is strongly undervalued.