Vapauden puolesta on taisteltava

Yhteiskunta olemme me kaikki – vai olemmeko? Monesti näkee kirjoitettavan, että yhteiskunta säätää lait, ja kansalaisten kuuluu totella näitä lakeja. Yhteiskunnalla tarkoitetaan jotain muuta kuin meitä kaikkia yhteisesti.

Jos poliitikko- ja virkamiesjoukko on "yhteiskunta", mitä me loput 99 prosenttia olemme? Miksi meidän pitäisi totella tuollaisen pienen klikin oikkuja, joka julkeasti kutsuu itseään yhteiskunnaksi? Rangaistuksen pelossa tietenkin, koska yhteiskunnalla on aseita, mutta miksi muuten.

Maailmanhistoriassa on lukuisia esimerkkejä siitä, mihin "yhteiskunnan" totteleminen on johtanut. Pelkästään 1900-luvulla kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä siksi, että yhteiskuntia toteltiin, vaikka kaiken inhimillisyyden ja järjen perusteella ei olisi pitänyt.

Yhteiskuntia totellaan siksi, että ihmiset aivopestään tottelemaan niitä. Olipa maassa miten mielisairas järjestelmä tahansa, ihmiset kannattavat ja puolustavat sitä, jos asennekasvatus on hoidettu tehokkaasti, ja kovakalloisten varalle on vankiloita ja keskitysleirejä. Kaikissa maailman maissa, missä vallanpitäjät ovat edes jossakin määrin vakiinnuttaneet asemansa, kansalaiset kannattavat järjestelmää. He kannattavat ihmisten hirttämistä katupylväisiin ja mitä mielikuvituksellisimpia julmuuksia, jos heidän halutaan kannattavan niitä.

Suurin osa ihmisistä väittää tiukasti vastaan ja pitää puheita aivopesusta täysin mielettöminä. Tämä on aivan normaalia, koska aivopesuun nimenomaan kuuluu se, etteivät sen kohteena olevat tiedosta sitä. Arvaan jo kysymykset, mitä tämä väite saa aikaan.

Miten mieltenmuokkaus käytännössä tapahtuu?

Se tapahtuu monella eri tavalla yhtä aikaa. Yksi mieltenmuokkauksen menetelmä jatkuva informaatiotulva, joka kohdistetaan kansalaisiin, ja johon sisältyy tietty perussanoma.

Pohjois-Koreassa informaation keskeinen sisältö on se, että siinä korostetaan Kim-Dynastian pyhyyttä ja erehtymättömyyttä. Samalla lietsotaan viholliskuvaa, johon kuuluvat amerikkalaiset imperialistit. Kansalle uskotellaan, että ainoastaan Kim-Dynastian pysyminen vallasta pelastaa ihmiset tuholta, joka uhkaa heitä amerikkalaisten aseiden muodossa. Tätä propagandaa esitetään kaikkialla. Sitä tulee televisiosta ja radiosta, ja sitä julistetaan museoissa ja teattereissa ja taiteessa ja muistomerkeissä. Ihminen ei voi olla näkemättä sitä, koska sitä on joka paikassa hänen ympärillään menipä hän minne tahansa.

Natsi-Saksassa informaation keskeinen sisältö oli kuviteltu bolsevistis-juutalaisen maailmanvallan uhka, joka alistaa Saksan kurjuuteen ja orjuutukseen, ellei yli-ihmiseksi nostettu Hitler kumppaneineen ehdi tuhota sitä. Tätä viestiä toistettiin joka paikassa, ja viestin symboleja olivat hakaristiliput ja paraatit. Saksalaiset eivät voineet olla näkemättä propagandaa ja altistumatta sille, koska se täytti koko ajateltavissa olevan ympäristön.

Islamilaisissa tasavalloissa uhkaksi on nostettu maallistunut Amerikka ja länsimainen maailma, joka uhkaa kansaa rappiolla ja miehityksellä ja turmiolla, elleivät arvostetut uskonnolliset mullahit ja muut pyhät miehet saa uhkaa torjutuksi. Kansalta vaaditaan uhrauksia suuren tulevaisuuden toivossa. Propaganda kaikuu kaupunkien kaduille moskeijoista ja toritapahtumista sekä luonnollisesti tiedotusvälineistä.

Luetteloon voisi lisätä kymmeniä muita esimerkkejä eri maista ja eri aikakausilta, jotka ovat todiste siitä, miten ihmisten mieliä muokataan.

Entä Suomessa? Miten mielten muokkaaminen näkyy täällä? Minkä ideologian edistämiseksi sitä harjoitetaan?

Suomesta tehdään turvallisuusyhteiskunta, mikä tarkoittaa demokratian kulissien sisään rakennettua diktatuurivaltiota, jossa kansalaisten henkilökohtaista vapautta päättää omista asioistaan on voimakkaasti rajoitettu, ja jota hallitsevat virkamiehet, tärkeimpänä ja korkeimpana vallankäyttäjänä poliisi. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että Suomea ollaan muuttamassa poliisivaltioksi. Muutos on jo pitkällä.

Tuo on ideologia. Missä on propaganda, ja missä on hallitseva eliitti?

Propagandaa tulee televisiosta ja lehdistä, ja sen määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina. Propagandan suurin tuottaja on maan johtava mediakonserni Sanoma Osakeyhtiö. Yhtiön TV-kanavilla esitetään käsittämätön määrä erilaista poliisiaiheista ohjelmaa. Todennäköisesti ei edes Pohjois-Korean Kim-Dynastia tai Iranin muslimijohto tai Saksan kansallissosialistit aikoinaan ole olleet niin näyttävästi esillä kuin poliisi suomalaisessa mediassa tällä hetkellä. Vyörytys on aivan valtava. Kun vaihtaa kanavalta toiselle, tulee toisenlaisia poliisiohjelmia. Poliisit esiintyvät jopa suomalaisissa rock-videoissa, joita esitetään Sanoma Osakeyhtiön kanavilla. Ei edes ohjelmien mainoskatkoilla saa rauhaa, kun erilaiset ”sankaripoliisit” vyöryvät ruutuun ohjelmia esittelevissä tietoiskuissa. Ei tällaista ollut 1960-luvulla eikä 1970-luvulla puhumattakaan sitä aikaisemmasta ajasta.

Totta kai aina on ollut dekkarikirjallisuutta ja rikoselokuvia, joissa myös poliisilla on jonkinlainen rooli, mutta nyt ei ole kyse enää tästä, vaan poliisia ja poliisin toiminta esitellään häikäilemättömästi sen itsensä takia. Propagandan tarkoituksena on syväistuttaa ihmisiin ajatus, että poliisit ovat tarpeellisia, poliisit ovat välttämättömiä, poliisit ovat reiluja jätkiä. Propagandassa annetaan kuva poliisista eräänlaisena yli-ihmisenä, joka on fyysisesti ja psyykkisesti täydellinen – jonkinlainen jumalan kuva ja inkarnaatio. Propagandassa tuodaan esille poliisin valta ja erioikeudet, jotka nostavat heidät tavallisen kansan yläpuolelle puolijumaliksi. Tämä sama viesti on piilotettu myös viihteeseen kuten poliisisarjoihin ja elokuviin. Tämän kuvan täydentämiseksi poliisin ulkoista olemusta on muutettu.

Vielä 1970-luvulla poliisi esiintyi virkamiestyyppisessä puvussa ja suikkalakissa, eivätkä poliisit poikenneet ulkonäöltään tavallisista kansalaisista. Nyt poliisi on kuin aseistettu kommandosotilas haalareissaan ja maihinnousukengissään. Haalarin sisältä löytyy bodattu kaljupäinen kovis, joka ei todellakaan muistuta enää tavallista keskivertokansalaista. Keitä vastaan poliisit oikein aikovat sotia, kun heidän pitää näyttää tuollaisilta? Eivät kai vain omaa kansaansa? Me alistetut ”taviksetko” olemme heidän vihollisiaan?

Mainittakoon, että myös vartijoiden asut ovat militarisoituneet siitä, mitä ne olivat 1960-luvulla, jolloin myymäläetsivien ei ollut tarkoitus herättää huomiota vaan olla herättämättä huomiota. Se, että vartijoiden asut ja varustus ovat militarisoituneet, ei kumoa poliisin imagon muutosta vaan vahvistaa sitä. Aseistettujen järjestyksenvalvojien esiintyminen kaduilla ja julkisissa tiloissa vahvistaa ihmisten mielissä erilaisia nimeämättömiä uhkakuvia, ja juuri tätä poliisit tarvitsevat. Heidän olemassaolonsa ja valtansa perustuu kuvitteellisiin uhkakuviin ja ihmisissä lietsottuun pelkoon.

Poliisi luonnollisesti itsekin lietsoo kunnioitusta ja pelkoa kansalaisissa. Tiedotusvälineet ovat kertoneet lukuisista tapauksista, joissa poliisi on pidättänyt ja jopa vanginnut syyttömiä ihmisiä jonkin epämääräisen ”syytä epäillä” - tai mitä he nyt keksivätkin - perusteen nojalla. Myös aiheettomista ja ainakin osittain laittomista kotietsinnöistä on kerrottu. Syyttöminä pidätetyt ja vangitut kansalaiset on sentään joskus vapautettu, mutta pelkkä ajatus siitä, että kenet tahansa voidaan hakea milloin tahansa aivan kuten vanhan ajan Neuvostoliitossa, herättää kauhua.

Aivopesu alkaa jo päiväkoti-iässä, kun lapsille myydään poliisiaiheisia leluja. Legon rakennussarjassa on koottava poliisiasema autoineen, ja sarjan nimi on ”City”. Poliisi on yhtä kuin kaupunki ja yhteiskunta ja maailma. Me tavalliset kuolevaiset olemme vain surkeita maan matoja tässä kokonaisuudessa.

Kansaan kohdistettu mieltenmuokkaus on monimutkaista psykologista peliä, johon kuuluvat oleellisena osana tietyt ristiriidat. Poliisi on sekä suojelija, että uhka. Poliisi on sekä ystävä, että vihollinen. Poliisi on sekä auttaja että alistaja. Tällä tavalla ihmisten mielikuvia sotketaan ja heihin vaikutetaan psykologisella tasolla. Saksan salainen poliisi Gestapo käytti samoja menetelmiä. Samoin käytti Neuvostoliiton turvallisuuspoliisi sekä monien muiden diktatuurivaltioiden viranomaiset.

Jotta ihmiset saataisiin ehdollistettua täydellisiksi tottelemiskoneiksi, käytetään armeijasta tuttuja keinoja. Lähtökohta on se, että kaikkia käskyjä on toteltava, vaikka käskyt olisivat miten mahdottomia tahansa. Tätä havainnollistetaan antamalla silloin tällöin ”mahdottomia” tai muuten huonoja käskyjä. Eihän ihminen muutu täydelliseksi tottelijaksi, jos hänelle annetaan vain sen tyyppisiä käskyjä, joita hän ”tottelisi” vaikka niitä ei olisikaan. Ehdoton totteleminen kaikissa oloissa opitaan vain siten, että totellaan rangaistuksen uhalla kaikkia käskyjä kyselemättä ja miettimättä niiden järkevyyttä tai oikeutusta. Huonot käskyt ovat osa koulutusta. Kun rintamalla annetaan käsky ”juokse miinakenttään”, ehdollistettu ihminen tottelee, koska hän on tottunut tottelemaan kaikkia käskyjä. Pelkästään hyviin ja järkeviin käskyihin tottunut sotilas ei juoksisi miinakenttään, koska käsky ei olisi hyvä eikä järkevä.

Erilaiset pikkutarkat simputuslait, joiden rikkomisesta poliisi sakottaa, ovat siviilielämän vastine armeijan ehdollistamiskoulutukselle. Koulutus näyttää tehonneen, koska nettifoorumeillakin monet edustavat totaalisen tottelemisen asennetta – elleivät kirjoittajat kuulu kouluttajiin ja kirjoita työnsä puolesta.

Mikä taho mieltenmuokkauksen taustalla on, ja miksi sitä harjoitetaan, joku ehkä aiheellisesti kysyy. Vaikka joku aivan varmasti vetelee nauruja kaiken tämän taustalla, ja vaikka voidaan osoittaa ryhmiä, jotka tällaista harjoittavat, kehitys on kuitenkin spontaania, eikä sen taustalla ainakaan ole mitään organisoitua salaliittoa. Toiminnan taustalla on avoimesti toimivia tahoja, jotka vallan keskittymisestä joko suoraan tai välillisesti hyötyvät. Vallan keskittymisen dynamiikka toimii omien lakiensa mukaisesti niin kuin se toimii. Yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet, ja on syntynyt valtatyhjiöitä, jotka nyt ovat täyttymässä. Me kansalaiset olemme itse luoneet yhden tällaisen valtatyhjiön olemalla välinpitämättömiä vapautemme suhteen.

Vapaus ei ole pysyvä olotila, vaan sen puolesta on taisteltava jatkuvasti. Luulisi menneiden vuosisatojen ja vuosituhansien tämän jo osoittaneen. Niin se osoittaakin, mutta tarvitaan ihmisiä, jotka herättelevät kansaa ja neuvovat katsomaan oikeaan suuntaan.

Mietteitä maaliskuussa

Tätä kirjoittaessani ei ole maaliskuun vaan heinäkuun loppu. Seuraavat mietteet olen kopioinut sellaisenaan päiväkirjastani maaliskuun 18. päivän kohdalta. Tekstiin ei ole lisätty mitään, mutta siitä on poistettu muutama sana eli pari viittausta paikkoihin ja henkilöihin.


Lähtiessämme ajamaan Helsingistä näimme ison lauman poliiseja ja kaksi poliisiautoa kyttäämässä yhdessä risteyksessä. Tämän viikonlopun havainnoksi jäi se, että poliiseja kuhisi aivan kuvottava määrä Helsingissä ja muuallakin Etelä-Suomessa, missä liikuimme. Näimme poliisin pysäyttämiä autoja. Yhdestä Mersusta oli irrotettu rekisterikilvet. Kaupungin eteläisellä rannalla ajaessamme vastaamme tuli poliisiautoja suunnilleen 500 metrin välein.

Suomesta ei ole tulossa poliisivaltiota, vaan Suomi ON poliisivaltio! Olemme ajaneet ulkomailla, enkä muista missään muualla nähneeni suhteellisesti niin paljon poliiseja kyttäämässä kuin Suomessa ja erityisesti Helsingin seudulla. Helsinki on totaalisen kontrollin poliisileiri. Minusta tuntuvat aivan järkyttäviltä lehtien valitukset siitä, että kansalaisten turvallisuus vaarantuu, kun poliisien määrärahoja vähennetään. Asiahan on juuri päinvastoin. Poliisit ovat kansalaisten pahin turvallisuusuhka. Aivan ylivoimaisesti pahin. Jos poliisien määrää ja määrärahoja ja valtuuksia lisätään, ei se tule näkymään siten, että kansalaisiin kohdistuneita rikoksia tutkittaisiin sen enempää kuin tähänkään asti. Se tulee näkymään siten, että poliisi kiusaa tavallisia kansalaisia entistä enemmän. Poliisi on rikollinen rikollisten joukossa ja vieläpä se kaikkein pahin rikollinen. Maailman julmuuksista poliisi on tehnyt kaikkein pahimmat. Juutalaisten joukkotuhossakin poliisilla oli keskeinen rooli.

Ihmiset ovat aivopestyjä palvomaan poliisia. Aivopesua tulee televisiosta joskus monelta kanavalta yhtä aikaa. Aivopesua on kaikkialla. Edes uutiset siitä, miten röyhkeästi ja ylimielisesti poliisi rikkoo lakia eikä saa siitä mitään rangaistusta, eivät saa kansalaisia havahtumaan siihen tosiasiaan, että elämme poliisivaltiossa, jossa jokainen ihminen on potentiaalinen poliisin uhri. Lehdissä on ollut pöyristyttäviä uutisia poliisin tekemistä laittomista kotietsinnöistä, eikä tämä asia näy vaivaavan juuri ketään. Erään uutisen mukaan poliisi oli jopa murtautunut väärään asuntoon jättäen oven auki ja paikat hajalleen.

Poliisin toiminta on täysin sikamaista. Eräässä uutisessa mainittiin, että poliisi “oli ottanut kiinni” useita ihmisiä Keuruun varuskunta-alueella epäiltyjen raiskaustapausten vuoksi ja todennut lopulta, että tutkinta lopetetaan, koska mitään rikoksia ei ole tapahtunut. Osa kiinni otetuista oli ollut armeijan sotilaita. Tämä tapaus osoittaa, että poliisi voi “ottaa kiinni” kenet tahansa milloin tahansa, vaikka mitään rikosta ei olisi tapahtunutkaan. Tapaus osoittaa myös sen, että yhteiskunnan valtahierarkiassa poliisi on sotilaiden yläpuolella. Poliisin leijonavaakuna on arvokkaampi kuin kenraalin leijonavaakuna. Poliisilla on valtaa kenraaliin, mutta kenraalilla ei ole valtaa poliisiin.

Olen syksystä asti miettinyt ja suunnitellut, että kirjoittaisin oikein super poliisinvastaisen jutun. Olen keräillyt lehtileikkeitäkin sitä varten. Jutun ydin olisivat tässä mainitut asiat eli poliisin yhä vain röyhkeämmäksi käyvä vallankäyttö, johon sisältyy jo ilmiselviä laittomuuksia, joita kukaan ei enää uskalla vastustaa, koska silloin on vaara joutua poliisin voimakeinojen kohteeksi. Elämme pelon yhteiskunnassa, jossa poliisi “voi ottaa kiinni” kenet tahansa jonkin mielikuvituksellisen “on aihetta epäillä” perusteen nojalla. Tilanne ei vielä ole yhtä paha kuin jossakin Valko-Venäjällä, mutta tähän suuntaan ollaan menossa.

Super-poliisinvastainen juttu on vielä kirjoittamatta. Keräämäni lehtileikkeetkin ovat jo hukassa. Uutta kerättävää materiaalia ”onneksi” kertyy koko ajan.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194756465900/artikkeli/kotietsintoja+viedaan+karajille+koko+ajan+enemman+onko+laittomuuksia+liikaa+.html

A few words about Liberty

The Declaration of the Rights of Man, which was approved 225 years ago in France, states that people are born and live in freedom and have the same rights. Liberty consists in the freedom to do everything which injures no one else.

In the spirit of this declaration and the freedom ideals of the age of Enlightenment, English philosopher John Stuart Mill – who is also known as a defender of women's rights as well as freedom of expression and freedom of religion - summed up the essence of freedom in his book “On Liberty”. He wrote that the only purpose for which power can be rightfully exercised over any member of a civilized community, against his will, is to prevent harm to others. His own good, either physical or moral, is not a sufficient warrant.

The Declaration of of the Rights of Man was inspired by the United States Declaration of Independence, which stated that all men are created equal, and that they have certain unalienable Rights, that among these are Life, Liberty and the pursuit of Happiness.

United Nations Declaration of Human Rights of 1948 is based on the original Declaration of the Rights of Man, but it has been watered down from the original edition. Although it states that people are born free, it does not mention that people should also live in freedom. The Declaration does not define what freedom is, so each dictator can define it as he wants.

The principle of the inviolability of the liberty of citizens is no longer recognized. Freedom of the individual is no longer relevant. The imagined interest of individual - and in many cases actually only imagined - is considered sufficient reason to violate his freedom. Parliament enacts laws, which reduce the freedom of people to decide their own affairs. Citizens' personal freedom, which the major philosophers and statesmen a couple of hundred years ago defined as an inviolable fundamental right, is being sold by politicians like slices of cheap sausage.

Extreme leftist, who want to establish communism and totalitarianism, do not appreciate the true freedom of the individual, because the pursuit of happiness - such as the The Declaration of Independence says – leads to economic disparities. Some are always more successful than others in seeking to achieve happiness. Individual freedom will also frustrate attempts to create socialism, because free men are unwilling to submit to the socialist system. They vote with their feet if nothing else helps . This is why socialism always includes suppression of freedom and erection of walls. Socialist model also includes the notion that a private citizen does not need a personal freedom, because he cannot use it properly. He is not able to decide what is good for him, and what is good for the society. Decisions must therefore be made by the political minority and elite, which knows what is best for all. There are lot of examples of the kind of happiness what socialist societies can achieve, but still many people believe in them.

The concept of Liberty is so old and so common that even the socialists have not been able to totally abandon it. They have come up with a new definition of freedom, "freedom to something " - as opposed to the old definition "freedom from something”. In literature the names are positive liberty and negative liberty. The later is of course not real freedom. It is more a possibility to something.

The socialist way of thinking has crept insidiously in activities of non socialist states. The technique is the same, with which the Soviet dictatorship was justified . All restrictions were intended only for the happiness of people, even though people did not always get it.

When the value of the freedom of the individual is close to zero, and when the right to security has been increased at the highest value of society, liberties can taken away from the people completely arbitrary. Even a small improvement in the theoretical security allows the massive reduction of individual freedom.

Society has become a totalitarian dictatorship of security in which a small clique of politicians and authorities has the sovereign right to decide what are the security issues, and after that decision it has the sovereign right to use coercion in these "security issues". Security is the magic word with which the democratic debate is silenced. National security, the security of individuals, the security of Internet - any one of these is a sufficient reason to take off the last remnants of our freedom. And when this is happening, we are rejoicing and cheering and waving flags without noticing what is actually happening. And no deadline exists. This is going on and on. A small elite of better knowing people make compulsory laws in order to increase citizens' happiness. Actually such laws reduce happiness. The concept of "right to security " is an essential part of political liturgy nowadays, and it is used to fool people. When something is prohibited, it is said that the decision was necessary because of the people 's right to security.

Although the world has changed, I still appreciate the original freedom of the individual , and I believe that it is best realized in a democratic and equality based society. Not in a society in which somebody is pulling the strings behind the scenes to set up a dictatorship. None of the political parties seem realize this. The concept of liberty is not used in political speeches any more. The politicians do not promise more freedom. They promise more security. And this means dictatorship.

I am in favor of freedom, even though I know it is considered to be old-fashioned . I don't like uniforms. They are not symbols of freedom.

---

There is no such thing as planetary Court of Justice, which would infallibly define what is good and what is evil. The definition is always made by some person or group of people. Violence and in some cases a mere coincidence decides which interpretation remains prevailed.

The system, which is based solely on violence and coincidences, is not very stable. Thus, attempts have been made to connect the concept of good and evil with some permanent principle, to which people may rely, when they decide, if doing something is accepted or not.

Traditionally the monarch or religious leaders have had the last word in defining what is accepted and what is not. Later the people itself has got a right to express it's will by voting in elections. The process, which is dominated by people themselves, is called democracy.

Today's democracy is estranged from what it ideally should be. The citizens feel that they cannot influence common affairs. This leads to the alienation of the political process. People are not interested in voting, because people feel that nothing will change anyway.

The current type of democracy is not even intended to implement the will of the people. It is merely a facade, enabling authorizes the use of power. If citizens complain about any of the regulations, they are reminded that the direction of the policy is decided in the elections. So if they want to change things, they have the opportunity to influence by voting. They have to accept the fact that existing rules correspond to the will of the people until the next election.

Every now and then people's trust in the current policy and the legitimacy of the rules is examined through surveys that ask what the citizens think about the policy and the rules. The purpose of these surveys is not to find out the true opinion of the people, but manipulated opinion that supports the current policy and its existing rules thus resulting in the North Korean figures, which show that more than 95% of the population accept the law. The situation is arranged such a way that the pressure created by the social environment eliminates undesirable alternatives. In addition, the questions are formulated to lead to certain direction, and the answers are interpreted purposefully.

Poliisin valta lisääntyy – onko kukaan huomannut

Poliisi käyttää kaikkia kolmea valtiollisen vallan lajia; lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa. Perinteisen vallan kolmijako-opin mukaan nämä vallan lajit kuuluisi pitää erillään toisistaan.


Lainsäädäntövalta.

Poliiseja pyrkii yhä enemmän kansanedustajiksi lakeja säätämään. Poliisi tekee myös itse aloitteita lakien säätämiseksi ja toimii asiantuntijana lakikysymyksissä.
Poliisin toimintaa tukeva salainen "herraklubi" (josta lainkäytön professori Jyrki Virolainen on kertonut blogissaan) ohjailee tapahtumia niin, että asiantuntijoiksi lainsäädäntöasioissa tulee poliisin toimivallan lisäämistä kannattavia henkilöitä. Laittomuuksia tai puolilaittomuuksia tekemällä poliisi painostaa lainsäätäjää säätämään haluamiaan lakeja.


Toimeenpanovalta.

Poliisi käyttää toimeenpanovaltaa pannessaan lakeja toimeen. Tästä vallastaan poliisi ei jätä käyttämättä pisaraakaan vaan mieluummin ylittää kuin alittaa valtuutensa. Jos poliisi pidättää lain vastaisesti syyttömiä ihmisiä, kuten Greenpeacen mielenosoittajia Porvoossa kolme vuotta sitten, poliisi ei saa teostaan rangaistusta kuten tavallinen ihminen saisi. Pahimmassa tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies huomauttaa, että so, so, pojat, muistakaahan nyt se laki. Jos oikeus toteaa pidätetyt ja vangitut syyttömiksi, ei poliisi tällöinkään saa tuomiota syyttömien ihmisten pidättämisestä, koska poliisilla on niin laaja oikeus kansalaisten vapaudenriistoon, että lähes kuka tahansa voidaan hakea kotoaan ja heittää selliin pelkästään ”musta tuntuu, että se on tehnyt jotain” -perusteella. Viime vuoden alussa poliisi pidätti Viherpeukku puutarhamyymälän työntekijöitä ja vangitsi sen omistajia. Samaan aikaan poliisi järjesti massiivisen kotietsintäkampanjan. Syyskuussa käräjäoikeus totesi pidätetyt ja vangitut syyttömiksi. Työntekijöiden osalta syyttäjä ei valittanut hovioikeuteen, joten vapauttava tuomio jäi voimaan. Omistajien kohdalla asia siirtyi ylempien oikeusasteiden ratkaistavaksi. Poliisin pidätysselleihin sulkemat puutarhavälikauppojen työntekijät siis ainakin olivat yhtä syyttömiä kuin kuka tahansa rautakaupan tai City-Marketin myyjä.

Miltä tuntuisi saada työpaikka kaupan myyjänä ja joutua puolen vuoden päästä pidätetyksi samaan aikaan kun Karhuryhmä penkoisi kotia. Kun putkasta pääsisi, työpaikkaa ei enää olisi. Seuraisi kuukausien piina ja pelko siitä, kuinka pitkä vankeustuomio tulee.


Tuomiovalta

Poliisi ohjaa toiminnallaan ja painostuksellaan oikeuslaitoksen toimintaa ja pyrkii saamaan aikaan haluamiaan linjauksia ja laintulkintoja. Jos oikeuslaitoksen ratkaisu ei miellytä poliisia, poliisi tekee kaikkensa saadakseen aikaan uuden ratkaisun tai löytääkseen jonkun porsaanreiän niin, että oikeuden päätös voidaan tarvittaessa ohittaa. Poliisin lakimiehet tutkivat lakeja ja etsivät niistä heikkoja kohtia, joiden kautta lain tulkintaa voidaan alkaa hivuttaa uuteen suuntaan. Yksi käytännön esimerkki on rattijuopumukseen useita kertoja syyllistyneiden ihmisten autojen takavarikoiminen valtiolle. Tämän menettelyn aloitti aktiivinen julkkispoliisi, joka oli ensiksi kirjoittanut asiasta yleisönosastokirjoituksen useisiin lehtiin poliisikollegansa kanssa. Kun lehtijuttu ei vielä johtanut mihinkään, poliisi päätti kokeilla onnistuisiko autojen takavarikoiminen käytännössä. Se onnistui, ja oikeus alkoi noudattaa poliisin tahtoa ja vahvistaa takavarikot. Aikaisemmin rattijuopot olivat saaneet pitää autonsa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten poliisi ohjaa oikeuslaitoksen toimintaa.

Miksi tilanne on mennyt tällaiseksi? Miksi poliisin valta yhteiskunnassa tuntuu kasvavan kasvamistaan? Täydellisestä vastauksesta tulisi liian pitkä, joten on tyydyttävä tarkastelemaan muutamia yleisiä syitä.

Yksi syy on itse vallan olemus. Valta - eli oikeus käskeä ja pakottaa ja alistaa muita - on rajallinen hyödyke. Kaikilla muillakin hyödykkeillä on tietysti rajansa, koska asumme rajallisella maapallolla, mutta esimerkiksi materiaalista omaisuutta voi kuitenkin tietyissä rajoissa luoda lisää tekemällä sitä. Valmistettu uusi esine lisää omaisuuden kokonaismäärää eikä ole pois keneltäkään. Jos teen itselleni veneen, joku toinen ei menetä venettään. Valta sen sijaan on aina otettava joltakin muulta. Valtaa ei voi tehdä lisää.

Koska valta on rajallinen hyödyke, sillä on luontainen taipumus keskittyä niiden käsiin, jotka pystyvät tehokkaimmin sitä hankkimaan ja käyttämään. Tähän mekanismiin liittyy se, että jos johonkin syntyy valtatyhjiö, se ennen pitkää täyttyy. Löysä valta ei ole kauan ilman käyttäjää, vaan joku ottaa sen. Tämän voi huomata aivan tavallisella työpaikallakin. Jos pomo, jolle valta virallisesti kuuluisi, ei ole vallasta kiinnostunut, joku muu alkaa käyttää epävirallisesti hänen valtaansa. Työpaikalla nousee esiin vallanhimoinen pikkuhitler ja alkaa pomottaa muita. Hän voi olla nimelliseltä asemaltaan vaatimaton kassahenkilö tai muu työntekijä, joka nostaa itsensä pomoksi pomon paikalle. Oikea pomo ei välttämättä pane tätä pahakseen, koska hänelle riittää muodollinen arvovalta ja se, että hommat hoituvat. Jollakin toisella työpaikalla oikea pomo voi sen sijaan olla myös tosiasiallinen pomo. Kaikki riippuu ihmisistä. Jos työpakan ilmapiiri on huono, taustalla voi olla piilevää valtataistelua siitä irrallisesta vallasta, jota korkein päällikkö ei viitsi käyttää. Valta on kuin luu, josta koirat tappelevat. Liikaa diktaattorin valtaa käyttävä pomo voi olla työntekijöiden kannalta ikävä vaihtoehto, mutta myös valtansa käyttämättä jättävä voi olla sitä.

Miten tämä liittyy poliisin valtaan yhteiskunnassa. Siten, että yhteiskuntaan on muodostunut valtatyhjiöitä, joita poliisiorganisaatio käyttää hyväkseen omaa valtaansa lisätäkseen. Poliitikot eivät ole enää samanlaisia vahvoja arvojohtajia kuin presidentti Kekkosen aikaan. Pääministerin virkansa alkumetreillä menettänyt Anneli Jäätteenmäki, naisseikkailuilla mainetta saanut ja poliisikuulusteluihin joutunut Matti Vanhanen ja vaalimainoksissa hymyilevä Mari eivät ole antaneet vaikutelmaa siitä, että he olisivat vahvoja poliittisia johtajia. Poliisin valtakeskuksissa todennäköisesti myhäillään tyytyväisenä, että hyvin menee.

Kauas on menty...

Perustava kysymys lakien ja sääntöjen mielekkyyttä tarkasteltaessa on yksilönvapaus suhteessa julkiseen valtaan. Kun eurooppalaiset valistusfilosofit ja Yhdysvaltain ”perustajaisät” loivat pohjaa nykyiselle länsimaiselle demokratialle 1700-luvun lopulla, tärkeimpänä arvona pidettiin tavallisen kansalaisen henkilökohtaista vapautta. Taustalla oli ikäviä kokemuksia maaorjuudesta ja itsevaltaisista hallitsijoista, jotka riistivät kansaa ja käyttivät pakolla värvättyjä sotilaita tykinruokana.

Henkilökohtainen vapaus voidaan ajatella luvuksi, joka sijoitetaan kaavaan, kun halutaan laskea, onko jokin laki tai sääntö perusteltu. 1700-luvun aatemaailmassa henkilökohtaisen vapauden arvo lukuna ilmaistuna oli erittäin suuri. Niinpä laskutoimitus olisi antanut kielteisen vastauksen sen tyyppiseen kysymykseen kuin, pitäisikö säätää laki, joka parantaa kansalaisen turvallisuutta viisi pistettä, mutta vähentää hänen henkilökohtaista vapauttaan sata pistettä.

Nyt eletään maailmassa, jossa on ajauduttu aatteellisesti hyvin kauas 1700-luvun vapausihanteista. Kansalaisten henkilökohtaisen vapauden arvo on tällä hetkellä nolla tai ainakin lähellä sitä. Niinpä poliitikot voivat säätää minkä tahansa lain, joka teoriassa parantaa ihmisten turvallisuutta vaikka vain vähänkin – ja joka samalla vähentää ihmisten henkilökohtaista vapautta. Koska nollan arvoiseksi määritelty vapaus ei paina mitään toisessa vaakakupissa, pienikin teoreettinen parannus turvallisuuteen ”oikeuttaa” minkä tahansa pakkolain. Ainoa rajoittava tekijä on se, riittävätkö poliisin resurssit lain valvomiseen.

Mainitaan nyt esimerkkinä pari vuotta sitten voimaan tullut laki vesikulkuneuvorekisteristä, jonka säätämistä perusteltiin turvallisuuden lisäämisellä. Lain mukaan kaikki yli 5,5 metriä pitkät moottori- ja purjeveneet pitää rekisteröidä. Jos joku omistaa järven tai lammen ainoan 5,7 metriä pitkän Lightning-avopurjeveneen, hän syyllistyy omaa turvallisuuttaan vaarantavaan vesikulkuneuvorikkomukseen, mikäli hän käyttää venettään rekisteröimättömänä. Jos puu kaatuu talvella veneen päälle, ja vene murskaantuu, omistaja syyllistyy silloinkin vesikulkuneuvorikkomukseen, jos hän ei ilmoita kuukauden kuluessa, että vene on tuhoutunut. Jos tapahtuma paljastuu vasta keväällä, omistaja on jo rikollinen. Rangaistus rikkomuksesta on sakko. Suomen lainsäädännöstä yhä suurempi osa on tällaista roskaa. Ei ole ihme, jos ihmisten kunnioitus lakeja kohtaan vähenee, vaikka sitä yritetäänkin ylläpitää televisiopropagandalla.

Nykyinen järjestelmä on eräänlainen turvallisuusdiktatuuri. Turvallisuudesta on tullut nykyajan uskonto, jolla voidaan oikeuttaa mikä tahansa pakko ja kontrolli. Yksinoikeus sen arvioimiseen, mitkä asiat yhteiskunnassa ovat turvallisuuskysymyksiä, on pienellä aseellisella kontrollieliitillä. Tällä samalla eliitillä on lähes rajoittamaton valta kaikissa turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Ja kaiken lisäksi tämä eliitti sanelee asiantuntijan ominaisuudessa lainsäätäjille, millaisia lakeja pitää säätää. Asetelma muistuttaa Iranin islamilaista tasavaltaa, jossa todellinen valta on uskonoppineilla. Länsimaisissa yhteiskunnissakin todellista valtaa käyttävät uskonoppineet – uskonto vain ei ole islam vaan turvallisuus. Suurvalloissa turvallisuuden uskontoa käytetään myös ulkopoliittisen vallan välineinä. Aloitetaan sotia ja muuta tämän tyyppistä.

Tässä on näyte todellisesta demokratiasta:

http://youtu.be/BQMR-70XntQ

-

Univormut, leijonat ja miekat eivät ole vapauden symboleja

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1789 todetaan, että ihmiset syntyvät ja elävät vapaina ja heillä on samanlaiset oikeudet. Vapaus merkitsee julistuksen mukaan valtaa tehdä mitä tahansa sellaista, mikä ei vahingoita muita ihmisiä.

Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen ja aikakauden yleisten vapausihanteiden hengessä englantilainen filosofi John Stuart Mill - joka tunnetaan myös naisten oikeuksien puolustajana sekä sananvapauden ja uskonnonvapauden esitaistelijana - kiteytti vapauden olemuksen teoksessaan "Vapaudesta" vuonna 1859. Hän kirjoitti, että ainoa peruste, millä ihmiskunta - olipa kyse yksilöstä tai yhteiskunnasta - on oikeutettu puuttumaan jonkun jäsenensä henkilökohtaiseen vapauteen, on itsepuolustus. Kenenkään ihmisen oma etu - olkoon se todellista tai kuviteltua - ei anna muille oikeutta puuttua hänen vapauteensa. Mill täsmensi, että tällöin on tietenkin kyse täysissä järjissään olevasta aikuisesta ihmisestä.

Yksilönvapaus ja sen ehdoton loukkaamattomuus oli keskeisin asia Ranskan ihmisoikeuksien julistuksessa, joka oli saanut vaikutteita neljätoista vuotta aikaisemmin julkaistusta Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta, jossa todettiin, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, ja että heillä on tiettyjä luovuttamattomia perusoikeuksia, kuten oikeus elämään, oikeus vapauteen ja oikeus onnellisuuden tavoittelemiseen.

YK:n ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948 perustuu Ranskan ihmisoikeuksien julistukseen, mutta se on vesitetty painos alkuperäisestä. Siinä kyllä todetaan, että ihmiset syntyvät vapaina, mutta siinä ei mainita, että ihmiset myös elävät vapaina. Julistuksessa ei myöskään määritellä, mitä vapaus on, joten se jää itse kunkin diktaattorin vapaasti määriteltäväksi.

2000 -luvulla periaatetta kansalaisten vapauden loukkaamattomuudesta ei enää tunnusteta. Yksilönvapaudella ei ole enää merkitystä. Yksilön kuviteltu etu - ja monissa tapauksissa todellakin vain kuviteltu - katsotaan riittäväksi perusteeksi hänen vapautensa loukkaamiseen. Eduskunta säätää erilaisia pakkoja ja kieltoja, joilla vähennetään ihmisten vapautta päättää itse omista asioistaan. Kansalaisten henkilökohtaista vapautta, jonka merkittävät filosofit ja valtiomiehet parisataa vuotta sitten määrittelivät loukkaamattomaksi perusoikeudeksi, myydään kuin halpaa makkaraa. Syyksi riittää mikä tahansa tosielämästä irrallaan oleva mielikuvituksellinen peruste.

Kommunismia ja totalitarismia ihanteenaan pitänyt äärivasemmisto ei ole koskaan arvostanut aitoa yksilönvapautta, koska vapaus tavoitella omaa onneaan - kuten Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa sanotaan - johtaa taloudellisiin eroihin. Jotkut nimittäin onnistuvat paremmin onnensa tavoittelemisessa kuin toiset. Yksilönvapaus tekee myös tyhjäksi yritykset luoda sosialismia, koska vapaat ihmiset eivät alistu sosialistiseen pakkojärjestelmään. He äänestävät jaloillaan, jos ei muu auta. Tästä syystä sosialismiin kuuluu oleellisena osana kaikenlainen vapauden tukahduttaminen ja muurien pystyttäminen. Sosialistiseen ajatteluun kuuluu myös käsitys, että yksityinen kansalainen ei tarvitse henkilökohtaista vapautta, koska hän ei osaisi käyttää sitä oikein. Hän ei ole kykenevä päättämään omasta edustaan eikä kokonaisuuden edusta. Päätökset on tästä syystä keskitettävä tiedostavalle poliittiselle vähemmistölle, joka eliittiasemansa turvin pystyy luomaan tasa-arvoisen onnen valtakunnan kaikkien kyvyt ja tarpeet huomioiden. Maailmasta löytyy paljon esimerkkejä siitä, millaisia nämä onnen valtakunnat todellisuudessa ovat olleet, mutta silti monet uskovat niihin.

Koska vapaus ja vapauteen pyrkiminen on ikivanha asia, sosialistitkaan eivät ole voineet kokonaan hylätä sitä. He ovat keksineet vapaudelle uuden määritelmän: "vapaus johonkin" - erotuksena vanhasta määritelmästä "vapaus jostakin". Kirjallisuudessa käytetään nimiä positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus. Sosialistien keksimä positiivinen vapaus ei tietenkään ole aitoa vapautta, vaan kyseessä on uuden nimen antaminen sanoille "mahdollisuus" ja "pakko".

Sosialistinen ajattelutapa on hiipinyt salakavalasti myös ei-sosialististen valtioiden toimintaan. Suomessakin pieni paremmin tietävien eliitti säätää pakkolakeja kansalaisten onnen lisäämiseksi, vaikka todellisuudessa tällaiset lait vähentävät onnellisuutta. Poliittiseen liturgiaan on ujutettu käsite "oikeus turvallisuuteen", minkä avulla voidaan hämätä ihmisiä. Kun kielletään jokin asia ja viedään siten ihmisiltä oikeus päättää omista asioistaan, vapauden poistamista vähätellään ja sanotaan, että päätöksellä varmistettiin ihmisten oikeus turvallisuuteen. Tekniikka on sama, jolla Neuvostoliiton diktatuurin säätämiä rajoituksia perusteltiin. Kaikki oli tarkoitettu vain kansan onneksi, vaikka kansa ei aina ymmärtänytkään sitä.

Kun yksilönvapauden arvo lähentelee nollaa, ja kun oikeus turvallisuuteen on nostettu kaikkein korkeimmaksi arvoksi yhteiskunnassa, ihmisiltä voidaan poistaa vapauksia täysin mielivaltaisesti. Pienikin teoreettinen parannus oikeudessa turvallisuuteen mahdollistaa vaikka kuinka merkittävän yksilönvapauden vähentämisen. Yhteiskunta on muuttunut turvallisuusdiktatuuriksi, jossa pienellä poliitikoista ja viranomaisista koostuvalla klikillä on suvereeni oikeus päättää, mitkä ovat turvallisuusasioita, ja päätöksen jälkeen suvereeni oikeus käyttää pakkovaltaa näissä "turvallisuusasioissa". Turvallisuus on taikasana, jolla demokratia syrjäytetään ja keskustelu asioista hiljennetään. Kansallinen turvallisuus, yksilöiden turvallisuus, kansanryhmien turvallisuus, Internetin turvallisuus, sinun turvallisuutesi, minun turvallisuuteni - minkä tahansa näiden perusteella meiltä kansalaisilta voidaan viedä viimeisiä vapauden rippeitä meidän itse hurratessa ja heilutellessa lippuja iloisina siitä, että näin tapahtuu. Eikä mitään takarajaa ole. Meno vain kiihtyy.

Vaikka maailma on muuttunut, arvostan edelleen alkuperäistä yksilönvapautta ja katson, että se toteutuu parhaiten demokraattisessa ja poliittiseen tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa - ei yhteiskunnassa, jossa demokratian kulissien takana naruista vetelee eliittien diktatuuri. Suomessa toimivista puolueista yksikään ei saa korkeita pisteitä yksilönvapauksien puolustajana.

Kannatan vapautta, vaikka tiedän, että sen kannattaminen on vanhanaikaista. Vierastan univormuja, leijonia ja miekkoja. Ne eivät ole vapauden symboleja.

What is freedom?

What is freedom? What is democracy. Before I answer these questions I tell you a few words about modern societies.

I don't believe in organized conspiracies, because for what would anybody need them. Things are going to a certain direction by itself, if there are enough people, whose personal interest is in question.

Politicians, the police, the media and the voters form a whole whose parts interact with each other.

Politicians need the media to get into power and stay there. The police need politicians to obtain more resources and power. The media require the police to obtain news of accidents and crimes. The police need the media to maintain a positive public image. Businesses need the media in order to sell their products. Citizens are a motor that rotates the wheels of the system by voting in elections.

The one who plays the best, increase their share of power.

This does not apply to common citizens because the citizens have nothing to gain. They have only to lose - namely freedom. The only ones who can win in this game, are the politicians and the police. Media is just a merchant who make a profit by selling the hangman the rope, to which it is eventually hanged.

In order to understand the current world you should keep in mind the law of nature, according to which the limited resources will inevitably lead to competition, and in the competition those who are the strongest will win. Thus, the resources - be it economic power or political power, or just about anything - simply pile up to a small minority. One percent of the U.S. population owns nearly forty percent of the property, and the concentration of property in few hands is still going on.

If you try to remove economic inequalities by political measures, it may happen that an apparently economic equality is achieved yes, but after that one per cent of population owns 99 per cent of political power. The result is an equality of misery. North Korea is a living example. Economic equality can not be maintained except in extreme duress.

The accumulation of power in few hands has a tedious feature that, if the accumulation is prevented in some sectors, the power searches for new channels and begins to pile up in some other area. Power greedy people go to where power is available. If this is not noticed, the dictatorship comes to a society via a side entrance.

Aren't we living in a democratic society. Doesn't it prevent all kind of aspirations to dictatorships by nature. It depends what kind of democracy we are talking about.

Totalitarian democracy is a system in which the majority, either directly or through their representatives, have the absolute authority to adopt rules which also the minority must be respected.

In equality-based democracy, no one has the right to impose or to subject anyone, but anyone has the right to prevent the subjugation.

The difference between totalitarian democracy and equality-based democracy is that in a totalitarian democracy, the value of individual freedom is zero, but in the gender-based democracy, it is infinite. This makes democracies very different. The modern state systems represent a totalitarian democracy – some more, some less. Sometimes, however, has been a different ideal of democracy.

The French Declaration of Human Rights, which was published in 1789, begins its finding of that "people are born and live in freedom, and they have the same rights." The declaration specifies the society to safeguard human freedom. It also sets out that "freedom means the power to make any kind of things, which do not harm other people."

In his book "On Liberty", published in 1859, English philosopher John Stuart Mill pointed out originally the idea of freedom, which he said was already in jeopardy. He wrote: The object of this Essay is to assert one very simple principle...” and this principle is that the sole end for which mankind are warranted, individually or collectively in interfering with the liberty of action of any of their number, is self-protection.”

The current state is a travesty of the original thought of freedom. Although the freedom of people should be irrevocable birthright, politicians cut slices of it like it was a low-priced sausages. Any criterion, which members of parliament happen to invent, is valid.

We need to begin a political campaign to stop our society becoming a totalitarian police state and dictatorship. Let's find an equality party and fight for freedom. That honorable word is strongly undervalued.