Nimimerkki Ruukinmatruuna esittää Takkirauta-blogissaan näkemyksen, että naiset asettavat yhteisöllisyyden yksilöllisyyden edelle ja ovat paljon enemmän konformisteja kuin miehet. Ruukinmatruuna on sitä mieltä , että naiset haluavat kuulua joukkoon ja olla keikuttamatta venettä, kun taas miehet kulkevat mieluummin omia polkujaan. Ruukinmatruunan mielestä Benjamin Franklinin kuuluisa lause vapaudesta pätee pelkästään miehiin.
“Those who would give up Essential Liberty to purchase a little Temporary Safety, deserve neither Liberty nor Safety.”
“Lähes joka ainoa nainen on valmis ilomielin luopumaan mistä tahansa olennaisista vapauksistaan saadakseen turvallisuutta itselleen ja lapsilleen”, Ruukinmatruuna arvelee.
Miksi näin on, siitä voidaan esittää erilaisia arvioita. Ehkä kyse on siitä, että fyysisesti heikompana osapuolena naiset ovat tottuneet siihen, että heidän on tingittävä itsemääräämisoikeudestaan. Isä, puoliso ja suvun miehet ovat saaneet sanoa viimeisen sanan. Naisten on pitänyt tyytyä epäsuoraan vaikuttamiseen. Heistä onkin kehittynyt manipuloinnin, juonittelun ja epäsuoran vallankäytön mestareita.
Naiset eivät ole koskaan aikaisemmin maailmanhistoriassa käyttäneet universaalisti niin suurta valtaa kuin nykyisin. Matriarkaalisia yhteisöjä ja naishallitsijoita toki tunnetaan vanhoiltakin ajoilta, mutta yleisesti naiset ovat eläneet miehiin verrattuna alistettuina. Sellainen heidän asemansa on edelleenkin eräissä maissa ja kulttuureissa. Naisen vapautuminen ja nouseminen johtaviin asemiin on merkinnyt suurta yhteiskunnallista muutosta.
Koska vapaus ei ole naisille yhtä tärkeää kuin miehille, naisten päästyä poliittiseen valtaan vapauden arvostus on vähentynyt ja turvallisuuden arvostus lisääntynyt. Vapaudesta on tullut vanhanaikaista. Sen katsotaan kuuluvan seikkailukirjojen satumaailmaan – ei nykyaikaan. Vapautta pidetään itsestäänselvyytenä eikä sen vähenemiseen kiinnitetä huomiota.
Tämän hetken muoti-ilmiö ei ole vapaus vaan turvallisuus. Se on tulevaisuuden liiketoimintaa, joka elättää tuhansittain vartijoita, konsultteja, tietoturva-asiantuntijoita, sotilaita, rauhanturvaajia sekä tietysti poliiseja. Yhteiskunnan voimasuhteiden muuttuminen naisvaltaiseksi ja vapauden arvostuksen vähentyminen on tarjonnut tilaisuuden vahvistaa olemassa olevia valtakeskittymiä ilman että kukaan nousisi kapinaan tai edes huomaisi, mitä on tapahtumassa.
Naisten aseman vahvistuminen on tapahtunut samaan aikaan, kun perinteisten uskontojen merkitys yhteiskunnassa on vähentynyt. Ruukinmatruuna arvelee, että yhteiskunnallinen turvallisuus on vaikuttanut yhteiskunnan sekularisoitumiseen. Hänen mielestään turvalliset ja vakaat olot toisaalta veltostuttavat ihmisen ja toisaalta tekevät hänestä ylimielisen - ja saavat hänet luopumaan uskonnosta. Tämähän on selvää, kun asiaa ajattelee. Kun vaarat eivät enää uhkaa, ja kun valtio huolehtii niin hengellisistä kuin aineellisistakin tarpeista, mihin uskontoa ja Jumalaa enää tarvitaan?
Ruukinmatruuna mainitsee, että miehet ovat alttiita luopumaan kokonaan uskonnosta, kun taas naiset valitsevat usein jonkin uuden uskonnon entisen tilalle. Naisissa näyttäisi siis olevan enemmän luontaista uskonnollisuutta. Johtuuko tämä siitä, että fysikaalisia ilmiöitä arkielämässä huonosti ymmärtävät naiset ovat taipuvaisia epärealistisiin pelkoihin – ja pelkääminen ylläpitää uskonnollisuutta? Vai onko nainen fyysisenä olentona luonnostaan alttiimpi pelkäämään erilaisia vaaroja? Onhan naisilla paitsi oma henki, usein myös pienen lapsen tai syntymättömän vauvan elämä vastuullaan. Olivatpa syyt mitkä tahansa, naisten hallitsemassa maailmassa turvallisuus ja siihen pyrkiminen on noussut yhtä keskeisempään asemaan.
Kun jokin häviää, mitä tulee tilalle?
Vanhojen uskontojen merkityksen väheneminen on saanut aikaan uskonnollisen tyhjiön, jonka on täyttänyt kaipuu turvallisuuteen. Tämän kaipuun seurauksena on syntynyt eräänlainen ”turvallisuuden uskonto”. Vaikka turvallisuuden uskonto ei olekaan oikea uskonto, eikä siihen kuulu seurakuntia ja kirkkoja, siinä on kuitenkin yhtäläisyyttä oikeisiin uskontoihin.
Turvallisuuden uskonto lupaa maallista turvallisuutta ja hyvinvointia, kunhan alamaiset ovat valmiit luopumaan vapaudestaan.
Vapaus on halpaa turvallisuuden markkinoilla. Ikiaikaisia vapauksia leikataan kansalta kuin halpaa makkaraa. Vastineeksi sille, että suostuu pakotettavaksi ja sakotettavaksi, saa lupauksen, että turvallisuus paranee tilastojen mukaan 0,0001 prosenttia tai ehkä peräti 0,0004 prosenttia. Tässä pelissä, näissä laskelmissa, ihmisen vapauden arvo on nolla, joten niinkin vähän kuin 0,00001 prosenttia nykyistä enemmän turvallisuutta oikeuttaa vapauden menettämisen.
Vuoden 2010 heinäkuussa eräs naistoimittaja tivasi radiohaastattelussa poliisiviranomaiselta, miksi ihnmisiä ei määrätä pitämään yllään pelastusliivejä silloin kun ovat soutuveneissä ja kanooteissa. Eihän auringon ottaminen ja nahan ruskettuminen voi olla niin tärkeää, että se menee turvallisuuden edelle, hän järkeili. Liivipakko voimaan, hän vaati näkemättä minkäänlaista arvoa sillä vapaudella, jonka ihmiset pakon myötä menettäisivät. Vaikka poliisit ovat usein eturivissä vaatimassa kansalaisille erilaisia uusia pakkoja, tällä kerralla poliisiviranomainen joutui toppuuttelemaan toimittajan intoa ja muistuttamaan käytännön olosuhteista. Poliisi ei halua lakeja, joita se ei voi käytännössä tehokkaasti valvoa, koska tällöin poliisin ja lakien arvovalta kärsisi. Jos poliisille tarjottaisiin lisää virkoja ja uutta tehokkaampaa kalustoa, mitkä tahansa pakot todennäköisesti kelpaisivat.
Kannattaa muistaa se, että vapaus ei katoa tyhjiin, vaikka sen menettäisikin. Jos ihmisellä ei ole vapautta tehdä jotain, jollakin toisella on silloin pakko olla vapaus estää tekeminen. Tätä estämisvapautta kutsutaan nimellä ”valta”.
Sitä mukaa, kun kansalaisten vapaus vähenee, estäjien eli turvallisuusviranomaisten valta kasvaa. Tästähän koko asiassa on kyse. Hitaasta ja huomaamattomasta liukumisesta kohti diktatuuria. Tämän kehityksen puuhamiehet – valtaa käyttävät poliisimiehet - ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että naiset ovat nykyisin vallassa.
No comments:
Post a Comment