Oikeita ja vääriä tekoja

Mitä tarkoitetaan sanalla "teko"?

Usein kuulee sanottavan, että lait on säädetty tiettyjen tekojen kieltämiseksi, ja että viranomaiset rankaisevat meitä, jos teemme laeissa kiellettyjä tekoja. Tarkastellaanpa siis jotain "tekoa", josta seuraa laissa määrätty rangaistus. Otetaan esimerkiksi pysäköintivirhemaksu.

Pysäköintivirhemaksua ei useimmiten määrätä teosta vaan siitä että EI tee jotain. Ei pane rahaa mittariin, ei pane pysäköintikiekkoa tuulilasiin, ei siirrä autoa ajoissa pois jne.

Oletetaan, että nukun pommiin enkä herää siirtämään autoa pois parkkipaikalta, jonka ilmainen pysäköinti päättyy klo 08.00 aamulla. Milloin "väärä teko" tapahtui? Kello 08.00., kun olin täydessä unessa? Vai edellisenä iltana, kun jätin auton kadun varteen? Vai edellisenä iltana, kun en pannut kahta herätyskelloa soimaan vaan luotin yhteen kelloon, joka pysähtyi yön aikana patterin loppuessa?

Entä mitä tarkoitetaan sanalla "väärä"?.

Väärä ja oikea yhteiskunnallisina käsitteinä eivät koskaan ole absoluuttisia suureita vaan ne ovat AINA kulloisenkin väkivaltaorganisaation (valtion) pakkonormeja, joita se pitää yllä taatakseen valtahierarkian säilymisen. Jos väärä ja oikea olisivat ehdottomia ja ikuisesti muuttumattomia käsitteitä, oikean ja väärän pitäisi olla aina ja joka paikassa sama asia. Me jokainen tiedämme ettei näin ole. Pohjois-Koreassa esimerkiksi käsitteiden oikea ja väärä sisältö on monilta osin erilainen kuin Suomessa. Moni sellainen asia, mikä on täällä oikeaa, on Pohjois-Koreassa väärää, ja päinvastoin.

Väkivaltakoneiston edustajat haluavat, että ihmiset ankkuroisivat omantuntonsa niihin väärän ja oikean käsitteisiin, joihin heidän asemansa perustuu. Näin siksi, että ihmiset ehkä jättävät noudattamatta yksittäisiä määräyksiä, mutta he harvemmin kapinoivat omaatuntoaan vastaan. Väkivaltakoneiston tavoitteena onkin luoda kansalainen, jonka omatunto on täydellisesti sulautettu laeissa ilmaistuihin oikean ja väärän käsitteisiin. Tällaisia kansalaisia saadaan kehitettyä propagandalla, jota toistetaan eri muodoissa koko elämän ajan aina päiväkodeista vanhainkoteihin. Tämän propagandan vaikutuksesta ajatteluaan muuttaneiden kansalaisten uskontoa voisi kutsua vaikkapa sosialidemokratiaksi. Nämä ihmiset ovat korvanneet oman luontaisen oikea ja väärä -käsityksensä väkivaltakoneiston luomalla oikea ja väärä -käsityksellä. Sota-aikana näitä ihmisiä käytettiin keskitysleireillä tappamassa juutalaisia. Väkivaltakoneisto oli julistanut, että se mitä he tekivät, oli oikein. Niinpä he pystyivät tekemään murhia ilman että heidän omatuntonsa olisi noussut kapinaan. Näiden kansalaisten siviilissä olleet aateveljet kavalsivat piileskeleviä juutalaisia natsiviranomaisille, sillä tällainen teko oli oikein. Ilmoittamatta jättäminen ja juutalaisten hengen pelastaminen taas olisi ollut väärin. Nämä lainkuuliaiset kansalaiset pitivät itseään hyvinä ihmisinä.

Rauhan aikana ja vakiintuneiden olosuhteiden vallitessa nämä edellä kuvatut "sosialidemokraatit" odottavat kuuliaisesti punaisissa liikennevaloissa, vaikka autoja ei olisi näkyvissä. He tekevät kaiken mitä laki vaatii, vaikka se tuntuisi typerältä, koska heidän omatuntonsa on ohjelmoitu hälyttämään heti, jos he rikkovat lakia. Jos syttyy sota, tai yhteiskunnallinen tilanne muuten ajautuu kaaokseen, nämä ihmiset ovat valmiita vaikka millaisiin hirmutekoihin, kunhan joku heitä ylempänä oleva vain sanoo heille, että se mitä he tekevät on oikein.

Kaikki diktatuurit saavat käyttövoimansa valmiiksi koulutetuista sosialidemokraateista.

Ihmisoikeuksien puolestapuhujana kansakunnan historiaan jäänyt asianajaja Matti Wuori kuvasi hyvin edellä kuvattua ilmiötä kirjoittaessaan aikoinaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, miten pöyristyttävältä hänestä oli tuntunut lukea entisen ministerin Arja Alhon lehtilausuntoa, jossa hän oli todennut, että lait ovat olemassa siksi, että ihmiset tietäisivät, mikä on oikein ja väärin.

Onko oikeata ja väärää ollenkaan olemassa?

Kuten jo totesin, yhteiskunnallisessa käsitteistössä on olemassa monenlaista oikeaa ja monenlaista väärää eivätkä käsitteet ole yhteismitallisia eri aikoina ja eri paikoissa.

Eikö kuitenkin ole olemassa myös pysyvämpi oikean ja väärän käsitys, sellainen, jota esiintyy kaikkialla ja kaikkina aikoina, missä ihmisten omatunto on puhdas turmeltumaton, eikä vahingollinen aivopesu ole päässyt siihen vaikuttamaan?

Kyllä tällainen hyvän ja pahan, oikean ja väärän, käsitys on olemassa. On aina ollut.

Ihminen, jonka omaatuntoa aivopesu ei ole päässyt täysin tuhoamaan, tietää ja tuntee sisimmässään, että teot, jotka aiheuttavat kärsimystä muille, ovat pahoja. Tämä on hyvin yksinkertaista. Vastaavasti teot, jotka eivät aiheuta kärsimystä muille, eivät ole pahoja. Tämäkin on hyvin yksinkertaista. Entä hyvät teot? Niiden määritteleminen on vaikeampaa, sillä kenen kannalta teon hyvyyttä pitäisi arvioida? Tekijän vai kohteen vai joidenkin ulkopuolisten?

Jos unohdetaan moraalinen ulottuvuus ja ajatellaan pelkkää rangaistuksen uhkaa, onko tiettyjen "väärien" (eli laissa kiellettyjen) asioiden tekeminen tyhmyyttä?

"Väärin" tekeminen voi olla tyhmyyttä siinä tapauksessa, että "väärin" tekemisellä ei saavuteta etuja, jotka ovat järkevässä suhteessa seurauksiin. Muutaman nakin ryöstäminen nakkikioskilta kymmenien ihmisten katsellessa on ehkä tällainen teko. Seuraukset ja riski seurausten kohteeksi joutumisesta ovat kohtuuttoman suuret saavutettuun etuun nähden. Tällainen on tyhmä rikos.

Jos "väärin" tekeminen tapahtuu vahingossa ja ilman tarkoitusta tehdä asiaa (unohtaa, ei huomaa, ei herää, ei muista), se ei oikeastaan ole tekemistä lainkaan sanan aidossa merkityksessä - eikä se siten voi olla tyhmääkään. Parkkisakon saaminen tarkoittamattomasta, vahingossa tehdystä "teosta" ei siis todista mitään sakon saajan tyhmyydestä tai älykkyydestä. Hajamielinen professori ei ole vähiten todennäköinen sakon saaja.